alone

Istun yksin kotonani lauantai-iltana. Katselen vanhoja kuvia ja videoita. Kuuntelen musiikkia mitä joskus ollaan kuunneltu. Kello on lähes 2 yöllä ja tekis mieli hypätä parvekkeelta. Asun kolmannessa kerroksessa joten hyppääminen aika varmasti tappaisi. Tein jo kolme viiltoa käteeni. Haluan vaan pois. Kauas pois. Haluaisin että kaikki unohtaisi kuka olen ja voisin vaan hävitä maan päältä. Bulimia on taas voittanut mut kun olen oksennellut viikon putkeen. Samalla anoreksia sanoo että älä syö. Joten aina kun syön niin oksennan. Luulisi et laihtuisin, mutta paino on vain noussut, mikä masentaa lisää vain, mikä saa mut enemmä ajattelee elämän riistämistä.

Ps. Olen selvänä. Kuten sanoin yksin kotona.

voi jehna

Koska tää bloggailu vähän lagittaa paikoillaan (kiitos kökön tietokoneen ja hieman surkeemman kännykän) niin seuratkaa ihmees mua instagramissa nimimerkillä ira_musta. Pistelen sinne paljon kuvia ja suurin osa kertoo aikalailla mun henk.kohtasesta elämästä. Muuten mitä kuuluu... insomnia vaivaa, psykofyysinen fysioterapa alkoi, mietitää psykan kanssa päiväsairaalaa yms. Oksentelu jatkuu lähes päivittäin. Koiramme kuoli vähän yli kuukausi sitten, tai se piti lopettaa, ja tämä tapahtuma on saanut mut syvemmälle masennukseen. That's all for now.