168.

Päivän saldo: 

- Aamupuuro

- Loput mozzarellapiirakasta

- Leipä+becel

- Taas joku 10 lusikallista suklaalevitettä

- Kaksi palaa maraboun suklaalevystä

Kuntoilu: 

- 15 min stepperillä

- Kuntopyöräily 40 min

Eipä tänää tultukaa syötyä niin terveellisesti mutta nojaa ei voi mitään. 

Paleltaa vaan ihan tajuttomasti. Ja tiedän syyn kyllä, mutta onneks mua ollaan opetettu pienempänä jos on kylmä niin kannattaa pukeutua lämpimästi. Joten tässä mä oon, mulla on kollarit, kahdet villasukat, paksu iso huppari, huivi, pipo, ja kaiken kukkuraksi olen peiton alla. Oikeastaan tää on mukavaa, en näe maailmaa. 

Voi että kun mulla on taas kauhee kateus muita ihmisiä kohtaan. Taas tämä fiilis että kaikki muut ovat täydellisiä ja sitten oon mä. Ei voi muuta sanoakaan kuin tällänen mä vaa. Mua ahdistaa suuresti kun ihmiset tuijottaa. Kun menen töihin, lähden töistä, ihan missä vain menen. Tekis mieli laittaa paperipussi päähän ja kirjoittaa siihen 'älkää tuijottako' mutta sitten kyllä varsinkin tuijotettaisi. Jos joku katsoo, mulle tulee väkisin tunne että näytän rumalta ja kaikinpuolin kamalalta. Ihan kuin toinen ääni sanoisi silloin päässäni "pakene, kukaan ei saa nähä sua, oho toi katso sua, oot siis ruma". Äiti yrittää mulle aina sanoo että ihmiset katsoo koska olen nätti, ja mun tekis mieli ravistaa sitä ja huutaa 'mikä minussa muka on nättiä!?'. Ihan sama kuka kehuu, tekee mieli ravistaa ja huutaa. 

Miksei ihmiset usko etten mä ole nätti. Miks ne jatkaa valehtelua..

167.

Päivän saldo:

Tomaattimozzarellapiirakkaa tän verran

Suklaalevitettä about 10 teelusikallista suoraa purkista.

Yksi mariannekarkki, kaksi pikkusta suklaahippukeksiä ja aamulla vähän puuroa. 

Liikunta:

Tuossa on se mitä olen liikkunut töissä ja kaikki meno-paluu kävelyt ja sitten menin vielä stepperillä vähän yli tunnin ja tää sovellus laski nekin askeleet (jotenkuten). 

Eilen punnitsin itseni, 47,1 kg. 

Tänään oli herkkupäivä, huomenna yritän jatkaa terveellistä menoa. Meillä on hedelmiä ja kasviksia, enköhän mä jotain keksi. 

Tavallaan olen ylpeä itsestäni, ruokapuoli menee ihan hyvin, mulla on töitä ja olen jaksanut olla siellä näinkin kauan, kun normaalisti luovutan ensimmäisinä päivinä, ja vanhemmatkin sanovat olevansa ylpeitä kun olen jaksanut, hekin tietävät kuinka laiska olen töitten suhteen, ja olen myös kuullut että voisin saada samasta paikasta töitä koulun ohelle. En kerro missä olen töissä ja mitä teen, sori. 

Ainoa miinus on se että kun mulla on arkisin vapaapäiviä kun taas kavereilla on töitä, ja sitten taas viikonloppuisin töitä kun kaikki on nostamassa kuppia ja pitää hauskaa. 

Eipä tässä muuta.

Näyttää positiiviselta

En siis puhu otsikosta huolimatta raskaustesteistä enkä mistään. 

Vaan kun eilen päätin alkaa yrittään syömään terveellisesti. Mua alko kyllästyttää mozzarellapizzat ja kaikki muutkin valmisruoat. Varsinkin sen jälkeen kun luin kalapuikko pakkauksen tuoteselosteen. 'Saattaa sisältää pieniä määriä nilviäisiä ja kananmunaa'. Kananmuna ei ällötä koska en ole allerginen ja silleensä. Mutta tuo nilviäinen... Googletin ja melkein oksensin suuhuni. Sanoin heti äidillekkin että mähän en enään suuhuni laita kalapuikkoja! Mä oon ihminen joka menettää ruokahalunsa herkästi, se on yksi syy miksi en uskalla mennä ravintoloihinkaan syömään. Jos vahingossa katsahdan toiseen pöytään ja näen vaikka jos lapsi kaivaa nenäänsä tai jos jonkun suusta tippuu ruokaa, niin siinä meni mun ruokahaluni. Ja tää pelko on lähtösin siitä kun mun isoäitini aina jauhasi purkkaa ennen ruokaa ja otti sen suustaan pois ja laski lautasen reunalle kaikkien näkyville, niin koskaan mä en pystynyt sen lähellä koskeenkaan omaan ruokaani. 

Mutta asiasta menin hiukan ohitse. Söin tänään varmaan elämäni ensimmäisen kunnon aamupalan, puuroa. Ja siitä parin tunnin päästä kun olin käynyt keskustassa ja pääsin kotiin, tein nuudelikasvis-wokkia ja sitä lautasellinen. Siitä pari tuntia ja söin pari leipää becelin, juuston ja kurkun kera. Ja äsken söin jogurttia ja muroja (makeanhimooseen, mulla tekee ihan mielettömästi mieli suklaata!!!). Ja laskin tuossa että kaloreita olisin tänään syönyt tähän mennessä about 850-900 kcal. Periaatteessa saisin syödä vielä vaikka mitä, alle tonnin olen syönyt. Mutta fakta on se että olen ihan täynnä enkä tiedä pystynkö enää syömään tänään mitään. Ja mun oloni on parempi kuin muina päivinä (olisi parempikin ilman tätä saatanan flunssaa). 

Mä taidan jatkaa tätä rataa:)

Oon niin erilainen

Katsoin eilen mielenkiintoisen dokumentin, se käsitteli jotain siihen liittyvää että ihmiset ovat erilaisia tai jotain. Yks poika halusi olla ruskea millä hinnalla hyvänsä, nainen halusi kroppansa täyteen tatuointeja, mies halusi hollywoodiin ja piti itseään täydellisenä ihmisolentona, ja sitten jotain feministejä jotka puolusti naisten karvaisuutta. 

Ja aloin tässä miettiin että kaikki on nykyään samannäkösiä. Ei voi enää tehdä mitään millä erottuisi joukosta. Kun mä olin nuorempi, oli kova juttu olla emo tai scene, sillä jo erottu joukosta. Kaikilta ei silloin löytynyt lävistyksiä tai tosi värikkäitä hiuksia, jos oli huulikoru ja hiustenpidennykset, oli heti scene/emo. Nyt joka toisella on lävistys ja sateenkaaren väriset hiustenpidennykset.

Tatuoinnit yhdistettiin joskus pahoihin ja kapinallisiin ihmisiin, siten erottui joukosta kenelle kannatti huudella ja kenelle ei. Nykyään joka toisella on myöskin tatuointi/tatuointeja. Minä mukaanlukien. 

No vaatteet näyttää aina samoilta kans. Tai siis ei nyt sentäs kaikki ole klooneja, mutta melkein. Ei ole enää erikoisia vaatteitakaan. 

Aloin miettii omaa tyyliäni. Nahkatakki, huppari, farkut, tennarit. Normaalikuteet. Lävistykset ja tatuoinnit. En ota kuvia tai koruja ihooni siksi että erottuisin joukosta, vaan siksi että olisi edes jotain mistä pidän itsestäni, eli itseni takia. Yritän peittää ihoani tatuoinneilla siksi etten tuijottaisi koko ajan ongelma-alueitani, vaan hienoja kuvia. Lävistykset naamaani etten tuijottaisi mun ongelmaihoani, vaan kivoja ja nättejä koruja. Ja jostain syystä haluaisin olla todella laiha (en sairaalakuntoinen siis) että sillä erottuisin joukosta. En osaa selittää asiaa, mutta näin on...

164.

Hitto tänään oli leikattava hiuksia. Jospa superhuonojen latvojen leikkuu jotenkuten auttaisi nyt hiuksia kasvamaan. 

Lisäksi laadin suunnitelman. Nyt mulla on ollut aikaa käydä vaa'alla aamuisin, ja sitä olenkin tehnyt joka aamu, ja aluksi olin tosi murtunut kun joku päivä se näytti vähempää ja joskus taas se hyppäsi kilonkin ylös päin. Mutta nyt taas tajusin että sen painonhan kuuluukin vaihdella niin radikaalisti joka päivä. Sen kertoo tiedekin. Siksi en enää käy joka aamu vaa'alla, vaan vaikka kerran viikossa, ja mieluiten perjantaisin. Syön ja liikun samalla tavalla kuin nytkin, paitsi yritän vähentää herkkujen määrää taas vaihteeksi. Ja yritän juoda vettä paljon. Ja tottakai voin kertoa teillekkin miten menee jos niin haluatte?

Olen saanut uuden tatuointiajan varattua. Kauan olen jo suunnitellut ja haaveillut siitä leimasta, kunpa se tehtäisi vaan hyvin ja ns. mun näköiseksi. Toisaalta sen tekee sama heppu joka teki mun edellisenkin kuvan ja kaikki on ihaillut työn jälkee enkä minäkään ole katunut yhtään sitä, joten eiköhän siitäkin tule upea. (Sitä paitsi se on mun lempityyppi siellä paikassa hehheh.)

Mua alkaa vituttaa olla vieläkin kipee! Koska sen takia on liikuntakielto ja mä voin kuulla kuinka kuntopyörä jo huutaa mun nimeeni ja kaipaa että edes joku käyttäisi sitä ettei sen päälle tule metrien pölykerrosta. 

Sori nää tylsät ja kuvattomat postaukset..

Siis tämähän on laatutuotetta

Tästä aiheesta olen halunnut kirjoittaa jo vähän aikaan, mutta mulla ei ole ollut aikaa tai jaksamista, koska postaus on pitkä. Meinaan tv-ohjelmien laatu.

Minähän olen vielä niin nuori että mun on turha sanoa että 'kun mä olin nuori nii sillee ja tällee'. Mutta niinku ihan oikeesti. Musta tuntuu että ohjelmien laatu on laskenut tosi nopeesti alaspäin ihan muutamassa vuodessa. Tässä kerron mun mielipiteeni.

1. Kaikki on samanlaisia. MTVllä (muistatteko muuten kun sieltä tuli oikeasti musiikkia ja musiikkivideoita?) ohjelmien laatu on mun mielestä kyllä niin syvältä anuksesta että huhhuh. Kaikkien ohjelmien pääjuttu on se että ollaan jossain suuressa talossa missä asuu 20 silikonihuoran näköstä naista ja 20 miestä jotka ei ole varmoja seksuaalisuudestaan, ja ne kisailee jostain (tai ihan huvikseen ollaan laitettu samaan tilaan) ja sitten kännipäissään huudetaan kiljutaan raivotaan tapellaan ja kaikki panee toisiaan ja sitten itketään ja tapellaan lisää kun joku on pettänyt jotain ja joku kuolee kuppaan ja sitten taas pannaan. Ja ohjelman nimetkin on jotain sex with ex tai megacrazy shore. 

2. Samanlaisia ohjelmia liikaa. Oletteko laskenut esim. montako ruokaohjelmaa tv:stä tulee? Siis pelkästään Jamie Oliverilla pyörii Suomen tv:ssä varmaan 30 ohjelmaa. Jossain se käsittelee pelkkää kalaa, jossain se hippeilee puutarhassaan, jossain se itkee kun lapset syö kouluissa epäterveellisesti. Ja kaikissa ohjelmissa tehdään samaa ruokaa...eikä siis pelkästään ruokaohjelmat ole samanlaisia. Remontti, kokki, poliisi, laihdutus jne.

3. Tyhmät ja turhat ohjelmat. Honey boo boo, malliduunarit, geordie shore, ex on the beach, supermarjo ja tytöt ja lista jatkuu. Ohjelmat missä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä vaan nauretaan ihmisten tyhmyydelle ja ne vain on niin tyhmiä ettei mun pää kestä!

4. Jatkuu liian kauan. Mulla on ohjelmia joita olen aluksi katsonut ja ollut innoissani, mutta sitten kun on menossa 50. tuotantokausi niin into lopahtaa. Kuinka kauan salattuja elämiäkin on tullut (en ole koskaan katsonut sitä siis, olen yksi Suomen harvoista ihmisistä joka ei sitä katso). Huippumalli haussa, talent, masterchef, idols jne, eiks ne koskaan lopu!? 

En keksi enempää. Mä en enää katsele tv:tä niin paljon. Jos tv on päällä niin se on taustahälinänä jos piirtelen tai siivoan. Tyyliin ainoat ohjelmat mitä katselen on tatuointiohjelmat. Ja nämä oli sitten omia mielipiteitä että jos joku sattuu rakastaa honey boo boota nii älkää vetäkö hernettä nenään. 

Mitä mieltä te olette ohjelmien laadusta vai onko kaikki mitä tulee tv:stä upeaa?

No nyt harmittaa

1. Kamala flunssa. Kuinka ihmisen nenästä voi valua näin paljon (yök inhoon sitä sanaa niin en halua sanoa loppuun)....? Nenäliinatkin loppui enkä pysty meneen kauppaan. Onneksi meillä on pehmeää vessapaperia joka toimii nessun korvikkeena. On niin järkyttävä olo!
- Hyvä puoli: Ei tee mieli kamalasti ruokaa. Okei joo olen syönyt kaikkea, mutta en niin paljon kuin voisin. Ei huvita syödä mitään kun ei saa nenän kautta ilmaa enkä maista mitään. Mulla olisi suklaalevy ja sipsipurkki, olen molemmista syönyt ''vain'' puolet, ja nekin silleen pikkuhiljaa aamupäivästä. Äiti osti pullan, ja pystyin syömään siitä alle puolet. Päivälliseksi söin lohikiusausta, ja senkin syöminen kesti kauan koska en vain maista mitään!

2. Olet mulle hyvin rakas. Ja tähän minä vastaan tylysti ''ok''. En usko rakkauteen, ja eikös se mennytkin niin että jotta voit rakastaa muita täytyy ensin oppia rakastaan itseään. Harmi, vihaan itseäni. Olen yrittänyt oppia pitämään itsestäni mutta ei...Mä en vain onnistu löytämään mitään mistä pitäisin itsessäni. Ja tän mun epävarmuuden ja itsekkyyden vuoksi pelkään että kaverisuhde menee päin persettä.

3. Jos oon tosi surkeessa kunnossa huomenna enkä pääse juhlimaan juhannusta, niin joudun oleen koko viikonlopun yksin kotona. Tykkään olla yksin, mutta tulee vain tylsää. Eikä kipeenä nyt kauheesti mitään voi tehdä, muutakuin niiskutella peiton alla ja katsoa tv-sarjoja ja elokuvia jotka on nähnyt jo liian moneen kertaan.

4. Suunnittelin jo mitkä vaatteetkin laitan juhannukseksi ja laitoin ne toissapäivänä oikeen erilliselle tuolille muistuttamaan että juuri ne vaatteet. Turhaan varmaan taas käytin aivojani suunnitteluun.

5. Haluisin värjätä hiukset mutta en keksi mitään väriä.

6. Mun otsatukka on lopettanut kasvunsa? En ole yli vuoteen sitä leikannut ja se ei ole kasvanut mihinkään. Ihan kuin niillä olisi oma pisteensä mihin asti ne kasvaa, ja siitä ne katkeaa. Ja syytän siitä hiustenvärjäämistä koska se on yksi mun lukuisista addiktioista. Olen päättänyt yrittää odottaa että/jos otsatukka kasvaisi voisin sitten vasta värjätä.
Tähän on pakkoa sanoa: Kun olen lopettanut sen piimaxin syömisen, hiukseni ovat paremmassa kunnossa kuin sitä syödessä! Paksummat ja kasvavat nopeammin (paitsi se saatanan otsis...) eli se aine ei auttanut mua ollenkaan.

7. Vituttaa nyt muuten vaan.

Opettakaa minua

Mä haluaisin osata syödä säännöllisesti. Paitsi aamupala ei vain mene, en tiedä miksi mutta syöminen aamulla saa mut voimaan pahoin. Siksi en ymmärrä kun jotkut syö aamupalaksi kaurapuuron, pari leipää, jogurtin ja ehkä vielä hedelmän, maitoo, kahvia ja mehua. Hyi kauhee tulee ähky kun ajattelenkin tuota ruokamäärää aamuksi, ja sitä näkee instagramissa paljon. Mutta näköjään tuo määrä on normaalia? 

Mutta haluaisin osata syödä silleen että lounaaksi vähän jotain, parin kolmen tunnin päästä jotain pientä, ja sitten taas jotain pientä jnejne. Ja normaalin kokoisia annoksia! 

Mun nykyinen ruoka-aikani on kerran päivässä, ja yleensä se on13-15.00 aikaan, ja se kestää puolesta tunnista kolmeen tuntiin. Riippuu kuinka nopeasti syön. Eli siis syön lyhyessä ajassa lähes koko päivän kalorit ja ruoat. 

Esimerkki:

2 täyttä lautasellista kotiruokaa mitä ikinä onkin (tänään kiinalaista ruokaa koko satsi, paitsi pienet rippeet jotka jääkaappiin laittaessani pudotin lattialle, harmitti vähän..)

Salaattia

pari tai kolme leipää

(jos on, niin jotain herkkua, esim tänään 100g suklaata)

Pari kuppia kahvia

 

Niin siis syön kaikki kerralla. Eli syön niin paljon kerralla etten jaksa enää koko päivänä syödä mitään. Ja syy miksi haluan oppia syömään säännöllisesti on että tää nykyinen meno on ihan kamalaa. Kun mä vedän itseni niin täyteen niin tulen vihaiseksi koska en jaksa edes liikkua, tiuskin ja huudan kaikille, päätä särkee koko ajan, koko loppupäivän olen ihan voimaton ja väsynyt. Tälläkin hetkellä mun maha on vieläkin ihan täynnä ja sattuu, päätä särkee mielettömästi ja väsyttää enkä edes suihkuun pysty menemään. 

Ja olen lukenut ja mulle ollaan sanottu että kun näin epäsäännöllisesti syö, se saattaa kasvattaa pömppistä...

Ja nyt tiedän että jotkut ajattelee "no ala sitten syömään säännöllisesti!", mutta se on sama asia kuin sanoisi vakavasti masentuneelle "ajattele iloisia juttuja". Turhaa.

160.

Kyllä töissä vähän tulee käveltyy. Plus ne kaikki fyysiset jutut, esim. juttujen nostaminen. No, mua varotettiin että työ on fyysisesti raskasta, mä tavallaan tykkään koska siitä saa liikuntaa ja pysyn ns. 'kunnossa'. 

Mua ei jaksa kiinnostaa mun ulkonäkö enää. Ennen rakastin meikata aamuisin (viikonloppuisin jos oli menoja) ja tupeerata hiukset jotenkuten ja tarkastin koko ajan että kaikki on kunnossa. Nykyään mä vaan laitan meikkivoiteen ja ripsivärin, hiukset suoristan kyllä se on pakko, otan kaapista ensimmäiset vaatteet mitkä löydän ja lähden. Töissä jos katson peilistä ja tiedän olevani paskasen näköinen, ajattelen ihan sama, ja töistä lähtiessäkin en jaksa korjata itseäni mitenkään vaan lähden kotiin suoraan. Välitän ihmisten mielipiteistä, mutta tiedän olevani aivan kaamean näköinen, mutta silti ajattelen että vitut. Jos on tärkeempiä menoja nii jaksan ehkä juuri ja juuri laittaa eyelineriä. Ja siinä se. 

Sama asia on mun kropassa. Mua ei kiinnosta vaikka kuihtuisin, "oot liian hoikka"-puheet menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen sijaan pidän huolen etten liho koska vaatteiden sentäs pitää mahtua päälle. 

En jaksa panostaa ulkonäkööni, koska tiedän että kaikki on upeemman ja kauniimman näköisiä kuin minä, joten miksi vaivautua? 

This is war

Ärsyttää kun äiti koko aika valittaa mun koostani. Hänen mielestään olen liian laiha. Lauseet joita olen kuullut enemmän kuin tarpeeksi on:

"Sun tyttö pitää oikeesti alkaa syömään"

"Oot niin luikku"

"Huomenna sitten syöt!"

"Sä kulutat niin paljon töissä että tarviit enemmän ruokaa"

"Muista syödä"

Toi viimeinen on tyhmin lause mitä tiedän. Ajattelen syömistä ja ruokaa 24/7, joten en ihan hevillä unohda..

Se ei ole mun vika että syön aina kun se on jossain muualla eikä se näe mun vetävän napaani 2 saarioisten tonnikalapizzaa peräkanaa ja siihen vielä mahdollisesti jotain muuta. Miksei äiti voi suhtautua kuin isä. Isä vaan kysyy "ooksä syönyt mitään tänää?" ja se luottaa ja uskoo muhun kun sanon että kyllä.

Ja tilannepäivitys. Tulin kotiin tänään joskus puoli yhden aikaan, ja koska olin yksin kotona, ajattelin ihan huvikseni katsoo painoni koska en ollut vielä syönyt tai juonut mitään. En jaksanut riisua toppia ja kollareita, mutta silti paino näytti jo alle 47kg. Painan 46 pilkku jotain. Olen samaan aikaan järkyttynyt ja iloinen. 

Että tälleen..

Farkkuja ja oloja

Tilasin netistä farkut, tilasin pienimmät mitä löytyi, koko 27/32, ja ne on liian isot! Hiton hitto, luulin löytäneeni täydellisesti istuvat farkut, kun niitä ei edes kaupoista meinaa löytyä, ja nettikaupassakin sanottiin "tyköistuva malli!" mutta ei vaan onnaa..

 

No mä pidän nämä silti, olkoon nämä niille päiville kun on ahdistunut ja turvonnut olo. Onpahan housut niillekkin päiville. 

Ja olen taas vaihteeksi kipeä. Flunssaa meinaa pukata, ja kurkku turvonnut ja jopa juominen sattuu. Tämä on kolmas kerta kahdessa kuukaudessa kun mulla on nielutulehdus, pitäiskö olla huolissaan? 

Mutta en voi nyt ottaa sairaslomaa, en halua sitä paperisotaa sairastodistuksien kanssa ja soitella kaikille työntekijöille ja esimiehelle ja kaikkee huoh, eli meen töihin vaikka olo onkin kurja. Oon päättäyt että menen töihin vaikka mikä olisi, vaikka pää olisi melkein irti kokonaan. 

Hieman ruokaa

Tänään on ollut hassu päivä syömisten suhteen. Oon syönyt tosi vähän! Tai mulle se on vähän, koska oon tottunut johonkin 1400-1800 kaloriin päivässä ja siitä olen miinustanut sen mitä olen liikkunut. Ja osalle se määrä taas on sellainen hyivittuläski. 

Mutta siis söin aamupäivällä lautasellisen kotiruokaa, joka sattu olemaan wokkia jossa oli kasviksia, katkarapuja ja nuudelia. Kaloreista ei mitää tietoo, mutta nuo kaikki ainesosat ovat melko kevyitä.

Siitä sitten lähdin reippaana tyttösenä keskustaan ostamaan kaikkee tarpeellista, ja sitten sain kaverilta viestin että hänellä oli tylsää, ja mä lupauduin menemään viihdyttämään häntä. Ja nyt kun pääsin illalla kotiin, niin mulla ei ollut edes nälkä eikä tehnyt mieli syödä mitään, mutta pakotin itseni syömään 2 leipää kurkun ja juuston kera. Laskin että olisi tullut 450 kaloria (käytän juustoa hirveesti, rakastan sitä niiiin paljon!). Ja koska en ole tänään kuntopyöräillyt, niin tilanteen pelastaa kännykän askelmittari, joka näytti että olisin kuluttanut 153 kcal. Eli periaatteessa 450kcal-153kcal=297kal. Ja sitten ne wokin kalorit. Eli ei paljon mitään! 

Mutta kyllä huomaa etten ole paljoo syönyt. Meinasin nukahtaa kaverilla kun katsottiin leffaa, ja nyt mua väsyttää tajuttoman paljon. Eiku vaan nukkumaan! 

156

Jotenkin masentunut olo.

Tässä mä kuntopyöräilen ja kuuntelen kun porukat katsoo leffaa ja nauraa. Tekisi mieli vaa hakata päätä seinään tai sitten haluan vaa nukkuu enkä koskaan herätä. Mun piti olla tänää syömättä paljon mitää mutta sitten se kusi. Päästin nälkäni siihen pisteeseen että maha kurni kipeesti ja otin haukun ruoasta, mutta sitten tajusin että olinkin syönyt 2 isoa lautasellista ruokaa+mozzarellapizzan. 

 Voi tätä vitutuksen määrää.

I'm not addicted to you

Olen riippuvainen kännykästä. Enkä tiedä miten eroaisin siitä. Tai siis haluaisin kännykkääni vain sellaisen suhteen että tekstaan ja soittelen, ja tarkistan netistä jotain jos on jotain epäselvää jostain. Mutta nykyään mä olen ehkä 90% ajastani kännykässä kiinni. Etsin netistä jotain helvetin tyhmää, esim. "hassuja" kuvia, tarkistan facebookia ja instagramia koko ajan jne. Olen epätoivoinen ja ärsyttää! 

Onko muita epätoivoisia kännykkäriippuvaisia? 

Nyt on niin fitnestä

Hahhah, olispa.

Ruokapuoli ei ole mennyt niin hyvin.

Jogurtti (125 kcal) aamulla. Oon tajunnut etten pärjää töissä jos en syö yhtää mitää. Töissä ei kerkeä pitämään ruokataukoa, ja yleensä olen kotona vasta kahden kolmen aikaan, niin silloin olen ollut melkein 24 h syömättä ja pyörryttää hitosti, enkä halua keskellä katua pyörtyä.

Saarioisten tonnikalapizza (440 kcal).  Sen vetäsin napaani varmaan alle viidessä minuutissa koska piti mennä käymään veljelläni. 

Mozzarellapizza (890 kcal). Vihdoin kun pääsin kotiin joskus vasta viiden tai kuuden aikaan, oli hirveä nälkä ja käytin luovuuttani ruoan laitossa ja avasin pakastimen oven ja tadaa, pakastepizzaa! 

Pizzan jälkeen tuli himot ja alkoi tekeen mieli ihan hirveen paljon suklaata, mutta kauppaan en halunnut mennä. Joten tein sellaista jännää suklaamössöö itselleni. Siihen kuuluu tomusokeria, kahvia, hieman sokeria ja kaakaojauhetta. Se on melkein kuin mokkapalojen sitä kuorrutetta. Tein tuota mössöö noin desin ja vei suklaan himon nopeasti kun on niin makeaa. Kalorit öö.. Jos miettii että 1dl tomusokeria painaa 60g, ja tomusokerissa on 400kcal/100g. Eli silloin 1 dl on 240 kcal. Ja jos siihen lisää sokeria vähän niin noin 20 kcal. Kaakaojauheen kaloreista ei mitään tietoo. Mutta voisin pyöristää tuon suklaamössön johonkin 300 kaloriin. 

Mutta sitten iski morkkis. Ja kuntopyöräilin 50 minuuttia, kulutin 210 kcal. 

Ja päivän kävelyt (kiitos kännykän askelmittarin). 

Tällänen lauantai! Huomenna vapaata, ja sitten taas duunii. 

Itke pois

Itkeminen tuntuu joskus vaan niin hyvältä! En tiedä johtuuko tää itkeminen tästä jatkuvasta väsymyksestä, vai mistä lie. Mutta nyt tuli vaan fiilis kun halusin huutaa ja kirkuu ja vetää oikeen kunnon itkupotkuraivarit. Onneksi olen yksin tän viikonlopun. Toisaalta se johtui siitäkin kun muistelin aamuista vaa'alla käyntiä ja sen lukua, ja sitten tuijotin peiliin, ja tajusin kuinka ällöttävä olenkaan. Hassua kyllä, vihaan tällä hetkellä enemmän kasvojani kuin kroppaani, vaikka vihaankin tosi paljon sitäkin.

Mä en vaan kestä peilejä, ne on mun vihollisia, ne näyttää liian rehellisesti millainen oon. 

Reisivakorako aukko reisissä

Thigh gap. Ei sitä voi suomeksi sanoa järkevästi. Siksi suomessakin sanotaan thigh gap, eikä mikään reisirako yms, koska kuulostaa se tyhmältä. 

Ja se on tyhmä juttu. Se että miljoonat tytöt ja naiset haluavat sellaisen, on sairasta. Myönnän joo mäkin haluaisin! Mutta hyväksyn asian ettei se voi koskaan onnistua! En voi koskaan saada sitä rakoa reisiin kun seison suorassa. 

Koska mulla on sellainen lantio. Luusto ja luut määrää voiko sitä olla vai ei. Eli se minkälaiseksi syntyy, määrittää sen. En osaa selittää asiaa, mutta fakta on se että harvat omistaa sellaisen lantion että thigh gap on. Eikä tarvitse olla anorektikko omistaakseen sellaisen. 

Mulla on kaveri joka on normaalipainoinen eikä sairasta syömishäiriöö, mutta silti vaikka hän seisoo suorassa, hänellä on se thigh gap. Olen ollut alipainoinen, ja kuulemma jalkani olivat tikut, mutta ei 'rakoa' ei koskaan ollut. 

Ja vihdoista viimein, hyväksyn asian! Koska luin asiasta, ja tiede voitti kuvitelmani 1-0. 

Jännittää

Huomenna alkaa kesätyöt. Ylihuomenna on joku rokotus jossain hevonpepussa enkä sen jälkeen voi liikkua noin varttiin koska sillä rokotuksella on kuulemma jokin jännä vaikutus. Loppuviikoksi ollaan luvattu kunnon hellettä, hyi vittu näin karkeesti sanottuna. 

Rankka kesäduuni+rokotus josta tulee huono olo+helvetinmoinen helle=Hyvin vihainen minä.

Noh, rahaa tulee ja on jotain tekemistä.

Tein itselleni haasteen. Joku päivä kävelen töistä kotiin. Ja työpaikka on keskustan ytimessä, ja matkaa kotiin on vähän yli 7km. Tai kävelen ainakin niin paljon kuin jaksan. Yritän saada vähän tästä perseestä ja reisistä ylimääräistä pois.

Voi hurja minkälainen tästäkin kesästä tulee!

Se tunne kun...

Farkut jotka ei ole mahtunut johonkin kahteen tai kolmeen vuoteen mahtuu jälleen päälle! Tai siis menee helposti päälle, mutta kun nappi pitää laittaa kiinni lantion kohdasta, niin se vähän on taistelua, mutta kiinni menee kuitenkin. Vähän hassua koska olen suunnilleen samassa painossa kuin pari kolme vuotta sitten, ja nää meni jalkaan leikiten, mutta nyt tekee hieman tiukkaa. 

Voisiko olla että koska olen ollut kasvava nuori, niin mun lantio on kehittynyt (levinnyt siis...) näiden vuosien aikana, ja siksi nämä ei mene nyt niin hyvin päälle? 

 Kuva googlesta.

Lakkeja siellä ja lakkeja täällä

Helvetti on ärsyttäviä päiviä nämä koulujen loput. Ja helvetti kun mulla alko loma jo keskiviikkona, ja hitto kun mä valmistun vasta ens vuonna, vaikka olenkin -95. Keskiviikkona ei tietenkään mitää juhlintaa, vasta eilen. Mutta mua vaan masentaa. Kaikki mun kaverit valmistu lukiosta tai ammattiin, kaikki juhli valmistumistaan ja juhli. Ja kaikki muutkin tutut ja tuttujen tutut ja niiden tutut ja niiden naapurin siskon sedän koirat ja kaikki. Masentaa kattoo facebookiin tai instagramiin, kun kaikilla on siellä niin kauniit asut tai komeat puvut. Kaikki on kauniita ja niin onnellisen näkösiä. Kaikilla näytti olevan hauskaa. Onnellisia ja kaikki hymyilee.

Sitten on tälläinen outolintu. Olen istunut keskiviikosta asti sohvalla ja juonut putkeen ja katsonut kauhuleffoja. Kesätyöt alkaa ensi viikolla, onneksi on vain 4 tunnin päiviä.

Onhan se siis mielentöntä kun ihmiset valmistuu! En väitä että se olisi tyhmää, se on todella hienoa.

Voi johtua tästä hetkestä kun kaikki vituttaa, mutta mulla on tunne että tää kesä tulee kusemaan. 

Ehkä vietän tän vuoden taas kuin kivi. Makaan sängyn pohjalla ja yritän olla miettimättä mitään.

Tämä kun on ollut tylsää eikä mitään menoa, on aiheuttanut mulle kyllä vähän takapakkiakin. Olen haastanut itseäni olemaan syömättä niin pitkään kuin pystyn, olen riidellyt äidin kanssa mun syömisistä, olen kirjoitellut kaloreita ylös ja laskenut niitä ja muutenkin kirjoitellut syömäni ruoat ylös. Mutta koska ei ole muuta tekemistä niin tykkään kiusata itteeni. 

Tällästä tapahtuu kun mulla ei ole enää rutiinia ja kaikki menee sekasin.