What is happening!?

Tiedättekö tunteen kun ei oikeastaan tiedä mitä tapahtuu ja missä mennään? Ja ei, ei humalassa, vaan selväjärkisenä. 

Eka viikko töissä, kamalaa, ja nyt oonkin viikonloppuna elänyt melkein vain alkoholilla. Perjantaina pääsin oikeen hauskaan kuntoon, ja eilenkin, mutta ilta loppuikin yhtä nopeasti kun oli alkanutkin. Mutta sainpahan ainakin maistaa jack danielsia, ja jouduinkin vetää sen ykkösellä alas kun kaveri ei pystynyt juomaan sitä, ja koska se poltti suuta niin olin fiksu ja vetäsin suuren kulauksen lonkeroa perään, ja jonkin ajan kuluttua tajusinkin että jos tää jatkuu niin mut joutuu kantaan kotiin. Onneks ei silti jouduttu.

Äidin kanssa ei ole ollut riitaa, mutta mulla on silti lähes päivittäin mennyt hermo häneen. Se luulee että mulla on alkanut taas syömättömyys juttu, ja se koko ajan kyselee olenko syönyt ja valittaa että syön liian vähän. Miksei se voi tajuta että ehkä syön silloinkin kun esimerkiksi se on töissä? Okei joo, onhan tässä selvät merkit.

1. Nukun paljon päiväunia. --> kun sairastin anoreksiaa nukuin lähes koko päivän. Heräsin aamulla, olin pari tuntia hereillä, nukkuun, vettä ja ehkä ihan vähän ruokaa (joista kaikki meni kylläkin mun roskikseen) ja taas nukkuun.

2. Väsyttää koko ajan ja tiuskin enemmän. --> öö ehkä siksi että pääsen nukkumaan vasta puolen yön aikaan ja herään 5.45 ja pääsen töistä joka on rankkaa duunia vasta 15.00. Ehkä siksi väsyttää!

3. Sulkeudun huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia ja haluan olla yksin. --> sama syy kuin edellisessä kohdassa.^

4. Kieltäydyn suklaasta ja muista herkuista vaikka normaalisti hyökkäisin niiden kimppuun eikä mitään jäisi. --> joululomalla tuli syötyä varmaan paketti suklaata joka päivä, joten ei oikeen tee enää mieli..

5. Olen alkanut taas syömään hyvin pieniä annoksia. --> en uskalla vahingossakaan syödä liikaa, muuten oksettaa, enkä halua ottaa riskiä. Näin tapahtui eilen ja oksensin..

Ja paljon muuta..

Viikkoon mahtuu monta asiaa

Siis tässä oli vain 4 päivää koulua ennen työharjoittelua ja hitto mikä sekasorto ollut ja kaikkien päät meinannut räjähtää! 

Luokkalaisilla ollut riitaa, ihme ettei alettu kynsiin muita ja hiuksia repimään, opettaja pillahtanut melkein itkeen, oon ollut ihan kusipää luokkalaisia kohtaan, mutta mä en vaa jaksa ja ei kiinnosta. 

Mulla on paniikki harjoittelusta koska sen takia on ollut kauheita sotia opettajien ja papereiden kanssa, ja koska oon stresseissä niin sen huomaa myös perhe koska mä tiuskin asioista kuin asioista. Ja lisäksi naistenvaivat vaivaa, huono aika, ja huomenna täytyy ottaa aamulla niin paljon särkylääkkeitä etten ees huomaisi jos mun käsi olisi tulessa. 

Mut onneks mulla on kavereita joille saan itkeä ja valittaa kaikesta. Viimeksi perjantaina valitin kavereille niin paljon että kerkesin juomaan samalla pari siideriä, eli yhteenlaskettuna valitin paljon! Onneksi kaverit sanoo vain "ei mitään, valita vaan, me kuunnellaan". Ah kiitos kamut!!

Tässä pikaiset kuulumiset, nyt täytyy mennä täyttään lisää papereita ja sekoamaan:)

Niin minkä ikäinen olitkaan?

Tässä kun alkaa lähestymään päivä kun täytän 19 vuotta, niin aloin miettiin, että se on vain ikä, ja se ei kerro mitään. Olen lain mukaan täysi-ikäinen, ja saan ostaa tupakkaa ja alkoholia, mutta tarkoittaako se että olen aikuinen? Mun mielestä ei.

Mun mielestä on tyhmää kun ihmiset täyttää 18, niin heti, samana päivänä, niin heistä tulee kuin joku toinen henkilö. Miksi? Koska he ovat nyt ''aikuisia''. Päivä ennen kuin täyttää 18, kerrotaan kakkatissipippelipissa vitsejä, mutta seuraavana päivänä ei enää, silloin puhutaan päivän säästä ja politiikasta ja kuinka teinit on niin hölmöjä, koska nyt on aikuinen eikä enää missään nimessä voi kertoa vitsejä, koska se olisi epäaikuismaista. Tunnen muutamia henkilöitä jotka on tälläisiä. Ja se on niin ärsyttävää! Ja kun minä teen tai sanon jotain tyhmää, niin multa kysytään 'niin kuinka vanha sä olitkaan?'. Ja sitten on nämä jotka ovat täyttämässä 18, ja he hihittelevät innoissaan 'oon kohta aikuinen!'. Hehheh ja facepalm...

Hemmetti sanon minä! Olen kohta 19, ja voin ylpeänä sanoa että:

• Katson lastenelokuvia, koskaan ei ole liian vanha itkeäkseen silmät päästä kun katsoo Leijonakuninkaan. Rakastan Ihmeperhe-elokuvaa ja Robin Hoodia yms.
• Lasken peppumäkeä rappusissa.
• Ajattelen asioita kaksimielisesti ja hihitän niille.
• En pidä huonettani siistissä kunnossa.
• Mulla ei ole omaa asuntoa eikä työtä, vaan käyn koulua, ja asun kotona niin kauan kun kouluni loppuu ja löydän vakituisen työpaikan itselleni.
• En ole ajanut ajokorttia enkä tulekaan ajamaan. Rahan haaskausta ihmiselle joka pääsee halvemmalla joka paikkaan bussilla.
• Juon ''sidukkaa''ja tulen siitä humalaan ja juon melkein aina humalanhakuisesti. En istu tylsänä nojatuolissa ja juo viinejä tai konjakkia yms. 
• Kiukuttelen asioista ja vihaisena potkin maata.
• Mulla ei ole aikuisiän aknea, mulla on teini-iän finnejä.
• En ymmärrä politiikkaa ja rehellisesti sanottuna ei kiinnostakaan paskan vertaa.
• Tappelen isoveljeni kanssa edelleen samanlailla kuin 10 vuotta sitten. Siis silloin kun näen häntä, hän kun asuu omassa asunnossa.
• Jne paljon muuta.....

Natural beauty or not?

En tiedä olenko puhunut tästä aiheesta blogissani, mutta ainakin kaverini kanssa olen puhunut. 

Katselin tuossa ohjelman, joka käsitteli luonnonkauneutta ja sitä että kuinka se on tärkeempää ja kauniimpaa kuin kauheet pakkelit naamassa. Mutta mua alkoi tosissaan ärsyttämään se että jotkut melkein pakottaa muut riisumaan meikkinsä ja hiustenpidennyksensä, koska on kauniimpi ilman mitään. Entä sitten jos jotkut viihtyy paremmin pakkelit naamassa kuin ilman? Entä jos joku meikkaa siksi että tykkää siitä? Käyttää hiustenpidennyksiä koska haluaa vaan pidemmät ja tuuheammat hiukset? No mutta eihän tuo käy! Pitää olla ilman meikkiä, ja tyyliin alasti hyppiä ulkona. 

Ymmärrän sen että jos on oikeasti liikaa meikkiä, niinkuin aikuisten oikeesti liikaa, että sitten mäkin voisin sanoa että rajoita nyt vähän.

Rajota.... (Kuva weheartit:stä, joten en tiedä koko tyyppiä)

Mutta jotkut vaan on luonnonkauniita. Mutta silti miksi pitää toitottaa että kaikki meikit veks ja muutkin mönjät! Henkilökohtaisesti tunnen itseni rumaksi ja epävarmaksi kaupungissa, jos mulla ei ole meikkiä ollenkaan tai hiustenpidennyksiä. Voin mennä keskustaan tai kouluun niin että olen laittanut vain meikkivoidetta, mutta en missään nimessä ilman sitä. Kavereiden luona voin pestä meikit pois ja olla laittamatta pidennyksiä, koska ne kuitenkin tuntee ja tietää mut. Mutta kunpa mulla olisikin iho joka ei punoita ja kiiltäisi ja olisi tasainen. Ja hiukseni olisi superpitkät ja suorat. Mut ei mahda mitään. 

Eli lyhyesti sanottuna, meikit ja pidennykset päällä tunnen itseni itsevarmemmaksi, enkä varmasti ole ainoa. Mutta rajansa silti kaikella.. Ja käytän kauheesti sanaa 'mutta' :D