Oh wow

Eilen söin fazerin tummasuklaalevystä kaksi riviä. Sitten laitoin sen pois ja teippasin paperikäärön kiinni. Mulle tuotiin toffifeeta, se iso paketti missä on 48 toffifeeta. Ja sitten vielä joku ihmeen paketti missä on jotain suklaanappeja. Mä en voi tajuta ton suklaan määrää! 

Teinpä sitten niin että otin vanhan jonkun laatikon jossa oli turhaa roinaa, heitin roinat roskiin, ja laitoin kaikki noi herkut sinne laatikkoon ja laatikko kaappiin. Mulle tuli mieleen Cassie. 

Ja tuhannen kerran, mua ärsyttää äidin utelu mun syömisistä. Tälläistä on mun arkeni, joka vitun päivä:

"Ootko syönyt tänää?"

"Oon."

"Mitä oot syönyt?"

"Ruokaa."

"Mitä ruokaa?"

"Voi jumalauta..Aamulla sitä, päivällä tätä ja siinä välissä pari sellasta."

"Etkö mitää muuta?"

"No eiks tossa oo jo ihan tarpeeks?"

"Sä syöt ihan liian vähän."

"Vittu ihan oikeesti..."

Ja kaikki päättyy siihen kun menen huoneeseeni tai tupakalle ärsyyntyneenä. Kirosanat saattaa muuttua päivittäin, joskus en edes kiroile. Mutta tämä päivittäinen mitä-milloin-kuinka paljon-kysymykset alkavat ottaa päähän ja kunnolla. Miksei se voi tajuta että se on ahdistavaa.