mitä vain laihuuden eteen.

Voi jumaleissön oon hullu.
Toissa päivänä juoksin 30 min paikallani + jotain jumppaliikkeitä. Mun pohkeisiin sattuu!

Ja eilen illalla laitoin tuorekelmuu reisieni ja mahani ympärille, siinä toivossa että lähtisi senttejä koska hikoilin nestettä. Lopputulos: ei senttejä lähtenyt, hikoilin mutta aamulla olikin ällö olo ja tottakai suihkuun piti mennä. Hyi

Äiti on alkanu kyselee taas että laihdutanko, ja että mun pitää heti kertoo ku alkaa menee sairaammaksi. Paska vaa ku se on sitä koko ajan ja tulee olemaan :D

Jos saisin pyytää yhtä toivetta mitä haluaisin, niin se olisi:
toivoisin että näkisin itseni niinkuin muutkin.
Ja toinen olisi että saisin isommat rinnat...

Thinking thinking

Kello on tälleen mukavasti melkein 2.00 yöllä. Mässäilen purkkaa ja yritän olla syömättä mitää koska :
a) kello on paljon.
b) pesin just hampaani.
c) meillä ei yksinkertaisesti ole mitään ruokaa. Isä osti viikonlopun ruoat muttei vieläkään (3 vuoden jälkeen) muista etten syö lihaa. Joten jääkaapissa on vain kanaa ja muuta lihaa...facepalm.

Oon myös miettinyt että mikä siinä on kun en osaa syödä aamupalaa. Kieltääkö ääni aamuisin sen. Vai onko se vain sitä etten osaa vaan syödä aamuisin. Isä tai veljenikään ei syö aamuisin. Tiedän että aamupala on tärkein ruokahetki päivässä, mutta ajattelen silti niin että saan "ylimääräisiä" kaloreita, ja siksi en voi syödä.
Mutta toisaalta mulle ei vaan uppoo sapuska aamuisin, kyllä voisin syödä, edes jogurtin tai hedelmän, mutta en vaan pysty antamaan 2 minuuttia aamusta siihen. Aikaa riittää katsomaan puolen tunnin ohjelma, muttei avaamaan jogurttia. Aikaa riittää keittään kahvia ja juomaan sitä+vitamiinit, muttei ottamaan banaania pöydältä ja kuoria sitä.

Hassua.

Stop

Nyt on hyvä aika kirjoitella tietokoneella kun kotona ei ole ketään. Olen aina ennen kirjoittanut kännykällä ja siksi en saa laitettua kuvia samaan kirjoitukseen, mulla on niin paskanen kännykkä. Mutta asiaan.

Mä heräsin tänään taas siihen että nenästä valui verta. Aika järkkyä vaan nousta sängystä ja eka miettiä ''apua onko mulle tullut flunssa'', mutta kun katsoo peilistä niin punainen vana siinä vaan valuu ja sit alkaa maistuu rauta suussa. Viimeksi kuukausi sitten valui verta, ja mua alkaa huolestuttaa että jos tää nyt yleistyy niin pelkään että jossain vaikka bussissa alkaa valua verta ja jos ei oo nenäliinoja mukana... Se olisi lievästi sanottuna noloa!

Perjantai vapaa, maanantai vapaa, tiistai, keskiviikko ja torstai koulua, eli 3 päivää koulua jäljellä. Sitten koko paska on tältä vuodelta ohi ja 2 vuotta jäljellä! Hyvä puoli on se että vaikka onkin vielä 2 vuotta jäljellä, niin sitten mun ei ole enää pakko mennä kouluun, koska oon valmistautunut ammattiin.

Aloin tässä miettiin että jos saisin päättää ihan vapaasti millainen olisin, jos saisin koota itseni uudelleen. Olisin tälläinen:

Täydelliset kulmakarvat.

TÄYDELLINEN IHO! Oli vaikea saada kuvaa koska varmaan 99% kuvista oli muokattuja mut anyway.

Siniset silmät.

Ohuen ohuet jalat.

Ihan platinablondit hiukset.

Ohuen ohut maha.

Tuossa olisi tärkeimmät mitä haluaisin muuttaa itsessäni. Mutta arvakkaas mitä. Oon noiden kaikkien vastakohta joten vaikee muuttaa mitään. Kaikkein eniten haluaisin platinablondit, mutta mulla on luonnostaan lähes mustat hiukset, eli jos alkaisin värjäilemään kaikkia hiuksiani niin olisin varmaan 5 vuoden päästä kalju...

Mutta ei tässä muuta. Hejdå!

ulkonäköpaineet

Mä en voi ymmärtää kuinka omasta ulkonäöstä voi tulla näin kamalat paineet. Se on vaan sitä kun katselee muita ja arvostelee itseään ja kaikkee. Dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö, jos joku ei tiedä niin se on nimensä mukaan häiriö, kun näkee itsensä ihan erilaisena kuin oikeasti on, negatiivisesti, ja yleensä on jokin tietty ruumiinosa johon ei ole tyytyväinen vaikka se olisi kaikkien muiden mielestä kaunis.

Mä nään koko itseni täysin väärin. Iso maha isolla pelastusrenkaalla, jättimäiset hankaavat reidet, hyllyvät käsivarret, ruma punainen possunaama jne jne...joko jokin on liian pientä tai liian isoa. Ei mikään ole ok.

Mä en voi olla katsomatta peiliin kun sellaisen ohi menen, ja koskaan en sano mielessäni "vau tää toppi sopii hyvin", vaan jotenkin jo itsestään sanon että hyi kun se korostaa mahamakkaroitani.

Ihmisen mieli on jännittävä ja niitä kun on miljoonia, että ottaa nyt niistä sit selvää!

ahdistavat unet

Näin unta että isä kuoli. En muista mikä syy oli, mutta sain kuulla sen bussissa kun olin menoss kouluun. Sain tekstiviestin. Kun olin lukenut sen nii painoin stop-nappulaa, mutta se ei toiminut. Kysyin edessä olevalta henkilöltä että voisiko hän mennä sanomaan kuskille että mun pitää jäädä pois bussista, mutta se edessä oleva olikin joku tuttuni ja se nousi ja kysyi onko kaikki hyvin. Sanoin värisevällä äänellä että vähän vaa ahdistaa. Bussi ku ei pysähtynyt, nii silloin mulla petti maltti, ja aloin huutaan ja itkeen bussissa että mun isäni just kuoli ja haluan pois. Sitten kun pääsin bussista ja se tuttuni jäi samalla myös pois, niin aloin itkeen kovempaa. Se tuttu otti mut syleilyyn ja samalla vaa itkin että haluan isän luokse. Heräsin siihen ku itkin oikeesti ja kyyneleitä vaa vieri poskee pitkin.

Toisessa unessa äitini lukini mun päiväkirjoja ja mä suutuin niin paljon ettei edes sanotuksi saa. Koska äiti oikeassakin elämässä tietää että se mitä kirjoitan kirjoihin, pysyy myös siellä kuolemaani asti ja jos kukaa  lähestyykään niitä nii en epäröi satuttaa. Ja niinhän siinä kävi. Äiti tuli mun luokse mun kirja kädessä ja kysyi onko tää totta, kun siellä luki että haluan kuolla ja vihaan elämää. Taas aloin itkeen ja huutaan niin paljon kun kurkusta lähti ja heitin äitiä kaikilla maailman tavaroilla mitä käteeni sain, jopa saksillaki. Sitten mä kävin sen kimppuun, tai yritin, mutta veljeni tuli väliin ja piti mua kiinni kun olin kuin raivotautinen apina. Sitten valehtelin että oon rauhoittunut ja veljeni päästi irti. Mutta mä meninkin äidin luo taas ja yritin tukehduttaa sen tyynyllä. Mä vaan huusin äidille "kuole saatanan paska kuole vihaan sua". Ja heräsin herätyskelloon...

Unet oli ahdistavia koska en usko että isä enää kauheen kauaa meidän keskuudessa oo, ja sen takia koska äiti olisi viimeinen ihminen jota satuttaisin tai uhkailisin. Hyi.

sitä ja tätä.

Eilinen oli hyvä päivä. Suurimmaksi osaksi. Koulussa meni hyvin, kaupassa sattui moka ja maksoin alkoholeistani vain 2,10€.

Mutta eilen koulun jälkeen söin suklaalevyn, alko ällöttää ja menin oksentaan. Hemmetti! Niin hyvin meni, ja 84 päivää oksentamatta ja eilen sitten oli pakko oksentaa.

Illalla sitten kamujen kaa kännit. Täytyy myöntää et olin perkeleen kännissä, inhottavinta oli kävellä kotiin yksin niin kovassa humalassa. En kyllä ihmettele miksi, olinhan syönyt päivän aikana vaan sen levyn ja senkin oksentanut. En muista eilisestä paljoo, toivottavasti en ollut idiootti.

Eikä ihme että painoni on yllättävän vähän. Oon pudottanut 1,5 kg 3 päivässä? Ne tulee varmasti yhtä nopeesti takasin kuin lähtiki.

Tänää ei ruoka oo maistunut sitten yhtään. Mutta oon syönyt koska on pakko. Okei, myönnän, kalakeiton heitin pois ja valehtelin että nam kun oli hyvää soppaa. Mutta oon tänää syönyt 3 kertaa, ja aina tuijotin vaa sitä lautasta ja teki mieli heittää se seinään. Siis söin sellaisen saarioisen pienen pizzan tunnissa, kun normaalisti hotkisin sen vartissa. Nuudelia söin 1,5h, se ehti jo jäähtyä kylmäksi, mutta oli pakko syödä.

Vituttaa kun oon niin negatiivinen ihminen.

Mitä teille kuuluu?

Näkkileipädieetti

Elikkäs suunnitelmissa on aloittaa näkkileipädieetti. Nimestä voi jo melkein päätellä miten dieetti toimii.

• Jokaisella aterialla 1 näkkileipä, päällä saa olla mitä vaan, kunhan kohtuudella laittaa, ja kunhan ei ole supereasvaista tai suolaista.
• Aterioiden välillä saa syödä marjoja ja vähäkalorisia hedelmiä.
• Ei banaania, viinirypäleitä tai kirsikoita.
• Saa juoda kaikkea muuta, paitsi makeita juomia (eli niitä sokeroituja juomia) ja alkoholia.

Näin yksinkertainen dieetti.

Mutta meitsi kusettaa vähä tässä ja minä nautin niin paljon alkoholia kuin haluun ja vedän vaikka joka päivä perseet olalle.

Ja mä aloitan tuon maanantaina koska huomenna on äitienpäivä eli siis mennään isovanhemmille ja kaikille ja tuun siis syömään kaikkea shaissea.

En ollut koskaa kuullukkaa tuollaisesta dieetistä ja nyt luin jostain netistä tuosta, ja haluan kokeilla. Onko kukaan muu kuullu tuollaisesta dieetistä?

Yksi ihminen vähemmän.

Oon alkanut taas miettiin että onko musta mitään hyötyy? Mä en keksi mitää asiaa, että olisin hyödyksi jossain jollekkin. Eli mitä se haittais jos mua ei olis? Ei mitää. Vanhemmilla olisi vielä yksi lapsi jäljellä, josta on enemmän hyötyä kuin minusta, mä vaan tuhlaan vanhempien rahoja kun en edes kesätöitä viitsinyt etsiä enkä muutenkaa saa rahaa mistään. Kavereilla olisi kavereita, ei minusta oo mitää hyötyä heillekkää. Mähän se aina olen jona lannistaa tunnelman ja sit kaikki menee perseelleen. Se outolintu joka ei hymyile, ei osaa nauraa, ei osaa vitsailla, on paska musiikkimaku, ei keksi mitään sanottavaa. Joskus kavereilla menee aika siihen että sais mut hymyilemää! Tulee meinaa vähän huono omatunto kun muut yrittää pitää hauskaa ja meitsi on omissa maailmoissa kyrpä otsassa.

Tuleeks tästäki kesästä sellanen että yks päivä herään ja huomaan että mulla on pari viiltoo siellä sun täällä ja vyö kaulan ympärillä. Njää, ehkä tänä vuonna huomaan herääväni talon katolta. Jokin painava esine jalassa järven laiturilla. Läheisen junaradan vieressä leikkimässä.

Kauheita ajatuksia.

Mutta joskus vaan tuntuu että oon enemmän haitaksi kaikille. Tai ei tunnu. Tiedän.

Kutsukaa vaan säälittäväks huomiohuora kakaraksi.

Sanoillakin pystyy saada näkyviä jälkiä.

Kauhea.

Mä tunnen itseni ihan kauheeks ihmiseks. Tiedättekö sen tunteen kun tekis mieli vaa itkee vaikka ei olisi siihen oikeen syytä?

Miten estää ahmimiskohtaus?

Hemmetti. Ei ole enää kuin joku 3 viikkoo niin on kesäloma, ja en ole lähelläkää tavoitetta "kesäkuntoon 2013". Painon pitäisi laskee vielä sellasseet reilu 3 kg. Äh!

Ja oon löytäny keinon miten estän ahmimiskohtauksen. Juon vettä niin paljon että täytyn. Toi myöskin toimii jos yrittää laihduttaa. Meinaan aina kun menee keittiöön hakemaan jotain purtavaa, niin ottaa sitä ennen lasillisen tai kaksi vettä. Vie nälkää aika hyvin! Mutta tää ei ole sellanen vinkki että ruoka pitäisi korvata vedellä. Siinä sit teette sen virheen että kun taas syö, niin paino menee swuuuush, nopsaa ylöspäin ja tadaa, masentaa.

Oon kateellinen Arielle Kebbelille. Hänellä on littein vatsa jonka olen koskaan nähnyt.

Kaipaan anoreksia ajoiltani sitä kun olin kevyt, laiha ja reidet ei hangannut toisiinsa. Lisäksi vaate kuin vaate meni päälle. Enää ei näin ole...

kuulumiset

Torstai 25.4
Mulla on ollut surullinen olo jo aika kauan. Musta tuntuu ettei mikään auta ja haluaisin tehdä samoin kun jossain Harry Potterissa  Hermione tekee vanhemmilleen sen loitsun että he unohtavat hänet. Mäkin haluaisin tehdä niin kaikille ihmisille jotka tunnen, ja alottaa kaikki alusta.
Mutta olo parani kun menin klo 16.30 tatointiliikkeeseen ja pääsin noin 17.30 makaamaan siihen tatuointitasolle, vai onks se sänky...ihan sama. Tatointini on parasta mistä olen aikoihin maksanut! Ja maksoi vaan 80€ sellainen hieno teksti :)

Lauantai 27.4
Ei oikee mitää. Kaveri kysyi kyllä terassille ihan yhelle siiderille, mutta olin väsynyt eikä oikee jaksanut :( Ihan perseestä kun mulla on tää anemia, väsynyt iha koko päivän, koko ajan. Ei löydy energiaa mistään. Ja tuntuu kuin kukaa ei tajuis et ihan oikeesti mä en jaksa. Mä herään kouluun 5.15 kolme kertaa viikossa, ja nyt kun on koulu loppumaan päin nii on kauhee stressi. Kun mä en vaa jaksa. Jotkut sanoo vaa et "kyl sä nyt jaksat". Tekis mieli läimäistä naamaan ja sanoo että haista vittu.

Maanantai 29.4
Lintsasin koulusta. Oli kauheet menkkakivut mutta en jaksanut nousta hakee särkylääkettä, joten jäin kitumaan sänkyyn. Kun nousin niin isä ja veli oli lähtemässä töihin, ja kun ne lähti, laitoin tv:n päälle ja lähetin opettajalle viestin että nyt oon kyllä nii kipee etten pysty menee edes lääkärille. Ja loppupäivän söin, söin, söin. Ainii, ja söin lisää. Loppujen lopuks sain varmaa 20kg lisää painoo per persposki.

Tiistai 30.4
Kouluun menin. Ei ois pitänyt. Alko vaan vituttamaan vitusti. Onneks päästiin jo 12.00, niin pääsin kauppaan ostamaan alkoholia ja tupakkaa. Isä teki munkkeja, nam. Se teki kans jotai leipää, yök. Sitten menin kavereiden kanssa kaverin poikaystävälle, alottelemaan iltaa. Mun ilta ei kyllä koskaa alkanut, join vaa 2 lonkeroo ja yhden siiderin. Muut lähti keskustaan tapaamaan niiden kavereita ja muutenki kattoon mikä meininki kun on vappu eli kaikki sekoilee kännissä keskustassa. Kaveri jäi mun kaa sinne poikaystävän asunnolle. Lähdettiin bussipysäkille ennen  puolta kymmentä, luultiin että ehditään bussiin. Mutta se bussi oli etuajassa! Nii eihän me siihen päästy. No me käveltiin kotiin. Ja matka oli varmaan n. 4-6km. Se on mulle paljon koska mä en todellakaa paljoo kävele. Huomasin kotiovella kuinka mun reisiin sattu, mut se hymyilytti mua koska sittenhä se oli hyvää liikuntaa jos se alko sattuu :)

Oon miettiny et mun varmaa kantsis laittaa enemmän kuvii tänne koska pitkät tekstit on tylsii eiks nii?