i need my medicine

Lääkärissä tänään.
Paino pudonnut.
Olen oksennellut.
Olen viillellyt.
Olen kylmä.
Mulle sanottiin että jos paino tästä vielä laskee tätä menoa niin se on lähtö sairaalaan.
Kahden viikon päästä taas tapaaminen, käydään läpi koko mun keho, katsotaan jäljet ja paino.
Mä en tiedä mitä ajatella. Itsetuhoiset ajatukset syrjäyttää järjen äänet.

scaaaar

46 kiloa.
Tänään syönyt 4 tortillalättyä joiden välissä sulanutta juustoa. Niistä kaksi viimeistä joutu viemäriin.
Halusin nähdä kuinka paljon kestän kipua ja kuinka syvälle uskallan terän painaa. Näin jälkeen päin sattuu.
Olen vajoomassa todella alas. Mikä on outoa koska syön lääkkeitä joiden pitäisi auttaa näihin. Mutta onko ne vaan plaseboa? Lumetta? Pitääks mun uskotella että kaikki on nyt kunnossa? Tai koko ajan esitän muille, mutta ai että mikä paskamyrsky pääni sisällä on.

slice slice slice

Huono tapa jonka opin. Sheiverin hajottaminen palasiksi. Sain terän irti enkä ole tajunnut sen olevan noin terävä! Aamulla oli aikaa käydä suihkussa ja siinä istuskelin tunnin tai pari, ihan huvikseni aloin hajottaa sheiveriä, ja siinä olikin terä kädessäni. Kokeilin sitä shampoopulloihin ja olin ihan vau, kun se upposi tosi syvälle muoviin vaikken painanut paljoa. Sitten kokeilin sitä itseeni, ja tuntui taas hyvältä kun näin verta valuvan. Veri on niin kauniin näköistä.

jos mä hyppään, hyppäätkö sä

Kauheaa kun mielialat vaihtelee taas. Pelkään että teen jotain silloin kun tuntuu kamalalta ja sen jälkeen kaduttaa. Niinkuin kaikki arvet tähän saakka ja hirttoyritykset. Siihen ei tarvita kuin se yksi huono hetki, ja voi ehtiä tekemään jotain peruuttamatonta.
Aikamoista varpaillaan seisomista, ei voi muuta sanoa.

horrible

Oon kamala ihminen.
Epäonnistunut.
Surkea.
Tyhmä, avuton kamala ihminen.
Ei mulla muuta.

sellaista...

Oli taas hullunnäkönen viikonloppu. Alkoholia ja aineita. En ole kumpaakaan vastaan, mulle se on ihan okei jos silloin tällöin ottaa, kunhan ei joka päivä tai vedä vahvimpia. Ainoa on se että etten halua että kukaan saa käsitystä että tahalteen ajaudun tälläiseen menoon tai että mä muuttuisin. Pysyn omana itsenäni nyt ja aina. Tai että perhe sais tietää..

Nyt vois taas ottaa kirjan käteen ja rauhoittua.

Ruoka ei ole maistunut ja en tiedä... Se pienikin pala leipää saa mut voimaan pahoin. Eilen oksensin lähes kaikki mitä söin. Nyt tarvitsee taas ottaa se toinen rooli, Kaikki-on-hyvin-rooli.

wooow

46,3 kg. Paino pudonnut aika paljon lyhyessä ajassa. Pakko kyllä sanoa että pompin innosta kuin teinityttö nähdessään Bieberin. En kyllä ymmärrä miten paino on voinut pudota tälleen, kun mielestäni olen syönyt ihan liian paljon ja vääriin aikoihin.

Olen suhtkoht onnellinen. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja päässyt hieman ulos omasta pikkuisesta kuplastani.

Paniikkikohtauksia on kyllä vielä tullut silloin tällöin, esim. haastoin itseni yksi päivä ja menin ruuhka-aikaan ruuhkaisimpaan bussiin, se oli virhe. Selvisin kotiin asti mutta pidätin hengitystä bussissa aina liian kauan, hikoilin ja yritin löytää pistettä jota tuijottaisin. Se oli kyllä ihan kamalaa. Eli joo, vielä yritän vältellä paikkoja joissa on paljon ihmisiä.

Nyt pystyn vain miettimään tuota painoa..

tuntuu pahalta

Tuntuu pahalta koska:

1. Tunnen itseni itsekkääksi kun itken ja valitan siitä kun oksennan kerran viikossa, vaikka joillekkin se on jokapäiväistä ja he kärsivät niin paljon enemmän kuin minä.

2. Isästä on tullut kamalan kriittinen itseään kohtaan. Hän kysyy "rakastatko isääsi vaikka oonkin tälläinen kauhee läski ja iso?". Tottakai! Isä on sairaalloisen ylipainoinen, mutta yrittää laihduttaa. Olen todella ylpeä hänestä kun hän osaa nykyään kieltäytyä herkuista ja kuntoilee. Mutta hän silti kritisoi itseään, eikä varmaan ole helppo katsoa vierestä tyttärensä sairautta.

3. Hävettää kun menin syömään ne kaksi leipää. Perkele.

4. Pakko jaksaa kuntoilla.

5. Mulle koko ajan hoetaan 'syö'. Sama kuin sanoisi narkkarille 'lopeta aineiden käyttö'.

hyvät ja huonot uutiset

Hyvät ovat ne että ekg ja verikokeet yms kaikki on kunnossa. Ei ole mitään hätää niiden suhteen.

Huonot, tai vain yksi huono uutinen on, että paino on pudonnut. Eihän se mulle huono uutinen ole, mutta lääkäri pudisteli päätään ja vähän toru.

Mutta oon päättänyt päästä 45 kiloon, en ennenkään joutunut sen luvun takia letkuihin joten en varmasti nytkään. Vaikka painaisin sen verran niin silti bmi olisi vielä terveillä lukemilla ja oon tutkinut asiaa että mun pituisille se on ok lukema. Oonko muuten koskaan kertonut pituuttani täällä...? Se on 156 cm.

Such a cliché

Kun puhutaan anorektisista ihmisistä, niin varmasti heti ensimmäisenä ajatellaan ihmistä joka on luukasa (anteeksi roisi sanavalinta) joka ei koskaan syö ja liikkuu koko ajan.

"Ei millään pahalla, mutta et sä näytä sairaalta".

Voisinko sanoa olevani erilainen kun en ole tuollainen? Tekeekö ulkonäkö sen että voi sanoa olevansa anorektinen, vai eikös pitäisi kurkistaa päänkin sisään? 

- Olen normaalissa painossa.

- Multa löytyy jotain mistä ottaa kiinni.

- Mä syön.

- En käy vaa'alla sataa kertaa päivässä tai saattaa olla parikin viikkoa taukoa siitä.

- En todellakaan urheile joka päivä. 

- En pelkää maistaa uusia asioita. 

Ja lista voisi jatkua... Ulkopuoliset ihmiset, jotka ei mua tuntisi, voisi ensinäkemältä sanoa ehkä, että näytän terveeltä normaalilta suomalaiselta nyrpeeltä tytöltä. 

Mutta kurkataanpa sitten pääni sisään. Yritän pukea ajatukseni sanoiksi.

- Mielestäni olen vieläkin liian iso, ja haluan laihtua. 

- Yksi tietty paino on mulle päähänpinttymä ja ajattelen sitä lukua melkein koko ajan.

- Kaduttaa AINA kun olen syönyt. 

- Puristelen kohtia mistä saa kiinni ja se ällöttää, tykkään kun mulla näkyy luut jostain kohdista. Rakastan luita. 

- Vaa'an lukema saattaa vaikuttaa koko päivän fiilikseen, jos paino on noussut olen vihainen, jos se on laskenut niin se innostaa.

- En urheile päivittäin koska en yksinkertaisesti jaksa edes pakottaa itseäni siihen. 

- Maistan uusia juttuja, ja syön vähän kavereidenkin edessä esim koulussa, mutta silti päässä pyörii ajatus "okei, eli en saa enää tänää syödä kuin ehkä yhden leivän". 

- Olen syönyt liikaa --> pakko oksentaa

Mitä tähän voi sanoa? Ulkonäkö on pelkästään vain pintaraapaisu siitä, kuinka hajalla on oikeasti päänsä sisällä. 

Liiku nainen liiku!

Yksi oire jonka oon huomannut tässä parin päivän aikana on se että mä en pysy paikoillani. Koko ajan pakko liikkua. Eikä siis urheilun muodossa vaan ihan jotain kaikkea turhaa. Imuroin, siivoan, järjestelen kaappejani, koko ajan on tehtävä jotain! Ja kun pysähdyn, ahdistun. Toisaalta mua alkaa ahdistaa tämäkin että pakko liikkua koko ajan, haluaisin levähtää muttakun en pysty. Olen hyvin levoton, itken ja nauran vuoroperään. Nyt oon kyllä lähinnä nauranut.