Olisin maailman onnellisin tyttö jos...

Tähän alkuun pitää sanoa että valitan jos on kirjoitusvirheitä, meidän näppäimistö pelaa jotain omaa peliään...

• Kat Von D tatuoisi mulle jonkun kuvan. Ihailen tota naista tosi paljon (tässä olisi huutomerkki jos näppäimistö toimisi kunnolla...)

• Olisi varaa ottaa lisää tatuointeja.

• voittaisin lotossa.

• Minulla olisi sellainen vartalo (vai liittyykö se aineenvaihduntaan) että saisi syödä syödä ja syödä eikä lihoisi. Mä tunnen liikaa sellassii henkilöitä, miksen mä voisi olla yksi niistä... Mun ei tarvitse kuin katsoa suklaata tai sipsipussia niin perseeseen tulee jo 5 kiloa lisää.

• Jos näkisin Hollywood Undeadin livenä.

Joulunvihaaja

Mä vihaan joulua. Mä haluisin silloin vaa maata sängyssä enkä liikkua minnekkään, haluisin että se olis kuin mikäkin muukin päivä. Kaikilla on stressiä, meidän perhe tuntuu tulevan hulluksi, kaikki vaan tiuskii toisilleen ja lopulta joulupäivänä kaikilla on kyrpä otsassa. 

Mutta se mikä mua eniten ärsyttää, on jouluruoka. Tähän aikaan vuodesta, eli joulupäivänä ja sen lähipäivät ahdistaa ihan tajuttoman paljon. Sen lisäksi että vihaan lihan hajua, se oksettaa mua, niin meidän jääkaapissa lojuu varmaan 50 kiloinen kinkku. Ja toinen kinkku pöydällä. Kinkun haju on nii oksettava että en halua lähtee huoneestani mutta se haju pääsee silti jostain rakosesta mun huoneeseen. Mä en uskalla syödä jääkaapista mitään koska se kinkku koskettaa kaikkia muita siellä olevia ruokia. Se haju tarttuu muihin ruokiin. Ja paskinta tässä on se ettei mun vanhemmat usko mua ja mun ahdistusta, vaan ne ärsyyntyy lisää ja loppujen lopuks kaikki on taas kyrpä otsassa, ja vaan sen takia koska en suostu syömään mitään jääkaapista sen vitun kinkun takia! 

Ja sitten kun tulee jouluaatto, niin tottakai me tehdään kaikki maailman laatikot, joita en myöskään syö, ja se kinkku paistetaan hyi perhana, niin mun pitää istua ruokapöydässä ja tuijotan tyhjää lautasta, kuuntelen kun kaikki muut mässyttää ja mussuttaa ruokaansa, ja mä vihaan VIHAAN sitä ääntä. 

Eli lyhyesti sanottuna jouluisin mun pahimmat pelot tulee esiin ja lopetan syömisen ja kukaan ei ota tosissaan mun ahdistusta ja kaikilla tuntuu olevan nyrkin kokoinen piikkipallo perseessä. 

kiirettä pittää

Kauheeta kiire ollut koko ajan. Ja kun oon päässyt kiireestä irti, niin sitten oon vaan nukkunut. Koko kuukauden on ollut niin paljon kaikkee että apua. On ollut tatuointiaikaa, kokeita, koulutehtäviä, työn etsimistä ja niiden papereiden kanssa sekoilua, joululahjojen ostoa ja lista jatkuu. Huomenna aloitan itse joululomani (en mene perjantaina joulujuhliin kouluun, vaikka pitäisikin...) ja aion nukkua perjantaina pitkään koska silloin kaverini pitävät pikkujoulut ja pitää valvoa.

Mun on pakko sanoo että oon kyllä melkein asunut niillä kavereilla viikonloput. Se on kuin toinen koti ja mä olen erolapsi ja menen viikonloppuisin toiseen kotiin. Mutta mä tykkään tästä konseptista.

Mulla on niin hyvä olla siellä omana itsenäni. Se on just sellanen paikka että voin olla siellä niin paskasen näkönen, niinkuin omassa kodissakin, ei tarvi hienostella eikä mitään. Sitä en ole vielä kyllä kokeillut että menen jääkaapille ja alan vaan tekeen ruokaa, kysymättä siis lupaa. Mutta vanhemmat on opettanut ettei toisten jääkaapille eikä muuallekkaan kaapeille mennä ilmam lupaa kun ollaan vieraiden luona. Enkä kyllä noin tekisi paitsi jos olen kuolemassa nälkään ja jostain syystä kumpaakaan kaveria ei näkyisi heidän omassa kämpässään. 

Yksi ikävä juttu mikä painaa mun pikku mieltäni, on se että kun joulu tulee. Se tietää vaarin haudalle menemistä. Alan itkee kun ajattelenkin sitä. Vaari oli mulle rakas ja haluisin sanoo sille paremmat hyvästit. Aina kun me mennään sinne hautausmaalle, niin alan jo portilla ulvomaan. Sitten äiti menee viemään kukat hänen ystävänsä haudalle, hän alkaa itkeen. Mä alan itkeen koska nään äidin itkevän. Okei lopetan nyt tästä aiheesta kirjoittamisen koska itku pääsi valloilleen. 

Moido!

kaunesjuttuja

Mä rakastan tutkia kauneusjuttuja. Liittyen sitten kasvoihin, vartaloon tai mihin vain, etsin aina uutta tietoo mihinkin. Oon kokeillut myös kaikenlaisia juttuja, osa on toiminut ja osa ei. Oon tainnut joskus tehdäkin postauksen ainakin oliiviöljystä kauneusjutuissa. 

Tällä hetkellä mua kiinnostais eniten kananmuna ja sokeri kasvonaamio. Sokeri kuorii ja ravitsee, kuin myös kananmuna ravitsee. Tekee kuulemma ihanan pehmeän ihon. Tai sitten haluaisin kuoria kahvinpuruilla (käytetyillä) ihoni, senkin pitäisi tehdä pehmeeksi ihon. Mutta mä en uskalla tehdä joitakin noita juttuja koska mulle tulee tosi helposti näppyjä. Riittää että jos joku vahingossa huitaisee mua naamaan kädellään niin seuraavana päivänä mulla on siinä kohdassa näppyjä. Tai kerran jos nukahdan meikit naamaan niin voi herrajumala ja aamenia vaan, kyllä kukkii. Siksi mä oon melkein ylitarkka ihoni kanssa. Tässä on vaan se ironista että käytän silti meikkivoidetta paljon. Eikä siinä kaikki, käytän kahta meikkivoidetta! Heh.

Mulle on varmaan tullut tälläinen kasvojen epäpuhtauspelko (onks toi ees sana...?) siitä kun mulla oli joskus varhaisteini-iässä kauhee akne. Tai ei kauhee, mutta sellanen joka häiritsi mun päiviä. Mutta silloin kun pääsin kauheimmasta aknesta eroon, niin päätin etten enää koskaan halua samanlaista, ja siitä asti oon putsannut ihoani ihan hulluna. 

Pesen kasvot 2 kertaa päivässä, aamuin illoin. Levitän kasvovettä ja emulsioo 2 kertaa päivässä, aamuin illoin taas. Ja illalla suihkussa pesen 3 eri aineella kasvoni. Ensimmäinen pesee meikit pois, toinen puhdistaa, ja kolmas puhdistaa seka kuorii. Tähän asti toimii hyvin :)

Onko teillä jotain vinkkejä ihonhoitoon?

Oloja

En ole taas kirjoitellut vähään aikaan, mutta se johtui ihan siitä kun en tykkää kirjoittaa postauksia kännykällä ja lisäksi mulla ei ole ollut aihetta mistä kirjoittaa. Mä en tiedä mitä tekisin tämän blogin suhteen. En halua poistaa tätä, mutta silti musta tuntuu etten saa tänne mitään hyvää ja hyödyllistä juttua. Ja musta tuntuu että olen kirjoittanut tänne aina kun mulla on ollut paska olo, ja enää ei ole, niin usein.

En ole lukenut muiden blogeja varmaan kahteen kuukauteen, ja tässä kun niitä luin, ja join paljon paljon paljon kahvia, mä tajusin jotain. 

Ennen sellaiset blogit joissa koko ajan valitettiin paskaa oloo ja sitä kuinka haluaa laihtua ja painaa 15 kiloa, siellä neuvottiin kuinka oksentaa ja anonyymit tai muut tyypit kommentoi : 

''Hyvä että oksensit sen puolikkaan omenan pois, mieti mitä se olis tehnyt sun reisille!''

tai...

 ''Sä pystyt siihen, kyllä pystyt oleen syömättä niin kauan että kuolet, tsemii rakkauspakkaus!''.

Ennen tollasseet on thinspannut mua, ja otin kaiken neuvon irti, se oli paha jos söin rusinan, heti piti kuluttaa kaikki kalorit ja helvetinkuustoista kaikki oli perseestä.

En ymmärrä kuinka jotkut voi tsempata laihduttaan siihen kuntoon että joutuu sairaalaan, tai tsempata siihen että oksentaa kaikki mitä syö. Sairasta! Tai no anteeksi, se on niiden sairauksien syytä, ei silloin ajattele terveellisesti. 

En ole itsekkään terve, mutta sinne päin menossa. Mulla on niin mahtavia ihmisiä lähelläni, että en enää edes ajattele satuttavani itseäni. Koska oon tajunnut että kun satutan itseeni, niin se on kuin muille potku munille. Potku munille saappaalla jossa on pitkiä piikkejä. 

Mutta niin...ei mulla muuta. Blogimaailmassa tosi hiljaista.

Epäilyksiä

Mua ärsyttää muutamat asiat mitä tapahtuu kotona, ja vaan sen takia koska tein vääriä päätöksiä kun sairastin bulimiaa ja anoreksiaa. 

1. Ensinnäkin, kun haen ruokaa, ja menen omaan huoneeseeni syömään, vanhemmat katsovat paljonko ja mitä syön. Ja kun lähden huoneestani he katsovat taas lautastani, olenko jättänyt syömättä jotakin. 

2. Toisekseen, jos olen syönyt, ja menen sen jälkeen suihkuun, herää epäilykset että menen oksentamaan. Inhottavaa yrittää todistella että en oikeasti oksentanut, kävin oikeasti suihkussa. 

3. Kun käyn viemässä roskani pois, niin roskikseni haisee. Herää epäilykset että olen taas alkanut heittää ruokaa roskikseen tai oksentaan sinne, ja siitähän alkaa itkupotkuraivarit mulla, kun yritän todistella etten heitä ruokaa roskikseeni tai mitään muuta. Tottakai roskikseni haisee kun heitän sinne vanulappuja jotka on kasvorasvamömmöissä, ja sitten vielä kansi päälle. Lämmin ja kostea paikka, bakteerien unelmapaikka, mikä ällöttää mua niin paljon että en tykkää elää ajatuksen kanssa... 

4. Kun kuntoilen, kaikki olettaa että teen sitä laihtuakseni. Haluan vain että mun kuntoni pysyy yllä. 

5. Mulla ei millään tule massaa selkäpuolelleni. Vaikka oon normaalipainossa, kylkiluut ei törrötä, solisluut ei törrötä, eikä mitkään muutkaan luut, mutta selästäni kyllä paistaa kaikki läpi. Ja ai että mua ärsyttää se! Vois vaikka osa mun reisistäni tai vatsani rasvoista mennä selkään. 

Tällästä mielessäni suunnuntai-iltana, kun pitäisi olla melkein jo nukkumassa. 

Eli siis öitä!:)