How are you?

Tätä on tosi vaikee pukee sanoiksi ja saattaa kuulostaa itsekkäältä tekstiltä.
Oon kyllästynyt oleen se joka kysyy aina onko kaikki okei. Se jolle puhutaan ongelmista ja yritän olla tukena ja saada muut vähän iloisemmaks. Joskus mäkin haluaisin että mut yllätetään ja kysytään mitä mulle kuuluu, niin että sitä kysymystä tosissaan tarkoitetaan ettei kysytä vain siksi ettei keksi muuta sanottavaa. Ja mä haluaisin vastata rehellisesti, mutta en voi koska sitten mua pidettäis angstaavana huomiohuorana. Siksi vastaan aina ihan jees!

Kysyn siis itseltäni, hei onko kaikki okei?

Ei, kaikki ei tosiaan ole okei. Mietin päivittäin mitä varten oon vielä täällä. Mietin kuinka montaa kiinnostaisi jos mulle tapahtuisi jotain. Haluan laihtua tositosi pieneksi, koska en halua satuttaa itseäni saadakseni huomiota, mutta haluan että musta nähdään ettei kaikki ole okei. Kuinka pitkälle pitää mennä? Tuijotan joka päivä peiliin ja vihaan itseäni enemmän ja enemmän. Se on ihan sama miltä näytän, mitä teen, mitä sanon yms, koska aina löytyy joku parempi. Joku aina tekee asiat paremmin, kaikki näyttää paremmalta kuin mä, aina joku osaa sanoa paremmin, mitä ikinä teenkin, en koskaan riitä! En koskaan ole tarpeeksi hyvä. Tälläkin hetkellä muilla on paljon pahempia ongelmia, mä olen vielä lievä tapaus.