Tekis mieli mennä jokaisen tuntemani ihmisen eteen ja sanoa anteeksi. Enkä tiedä miksi.
Anteeksi että olen tälläinen mikä olen..
Anteeks kaikki mitä oon tehny tai sanonu koskaan..
Oon pahoillani kun oon itkeny edessänne, enkä ole tarpeeks vahva.
Musta tuntuu etten ansaitse kaikkee hyvää mitä mun eteeni on tullut.
Tekee pahaa äidin ja isän puolesta jotka on huolissaan mihin suuntaan oon menossa, ja kun sekoitin kaiken vain ruoan takia ja en ajatellut heitä ollenkaan.
Samaa voisin sanoa kavereillekkin. En ole yhtään ajatellut miltä heistä on tuntunut kun oon sanonut että 'hehee jos en liho nii joudun letkuihin, jos en liho mun sydän voi pettää, haluan tappaa itseni siksi koska painan omasta mielestä liikaa'. Hyi jestas en pystyisi kuuntelemaan jos joku ystävistäni stressaisi noin paljon painostaan että haluaa tappaa itsensä!
Mitä mä oon tehny ystävien puolesta tai perheeni? En oikeestaan mitään.
En mä ansaitse sitä mitä he tarjoavat. En osaa kiittää tarpeeksi hyvin. Mut oikeesti oon niin kiitollinen että voisin vaikka keskellä katua polvistua ja huutaa "kiitos!".