Megateiniangst

Rehellisesti. Mua alkaa itseenikin ärsyttään tää kamala angsti, mutta en voi oloilleni mitää.

Pirulliset paikat

Oon jo kauan ajatellut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta koulun ja muutenkin stressin takia en ole kerennyt, mutta nyt näin lauantai aamuna vähän huonovointisena on hyvä aika. Ja aiheet ovat siis facebook ja instagram, ja niiden huonot puolet jotka mua ärsyttää, yllättäen.

Facebook:

- Ihmiset jotka kirjoittaa kuin päiväkirjaa. "Viikko sujui ihanasti, olin mamman kanssa kaupassa maanantaina ja ostettiin ruokaa, nam! Tiistaina mua vähän masensi mutta onneks kultamussukka tuli mun vierelle ja lohdutti jnejne plääplää". 

- "Ja taas täällä" paikassa TAYS. Ja kaikkia häiritsee miksi se joku on siellä ja kun kysyy niin sit sanotaan "yks juttu vaa". 

- Otetaan miljoona kuvaa itsestään ja kun joku kehuu niin jankataan vastaan kuinka ruma on. 

"Ihana kuva susta!<333"

"Oon ihan ruma"

"Etkä oo<33333"

"Oonhan"

"Etkä<33333"

"Oonhan"

Jnejne plääplää lopettakaa!

- Kun ulkona esim sataa lunta niin yhtäkkiä alkaa tulee päivityksiä "jahas, nyt sitä lunta sataa". Ihan kuin kukaan ei itse näkisi kiitos tiedosta! Ja sama kun on esim jääkiekko juttu niin kaikki kirjoittaa miten suomella menee ja kuinka kaikki muut maat on perseestä. 

- Ryyppäämässä<333. Joojoo, ootte saavuttanut sen iän että saa ostaa itse alkoholia ja mennä baareihin, mutta mitä todistatte sillä? Että ootte nyt siis tosiaan aikuisia? Hah, vitut sanon minä. 

- Tykkää jos yhtään välität minusta ja itkisit edes vähän jos tappaisin itseni. Huomiohuorat, huoh. 

- Kultsihanipöön kanssa viikko<3. Vau, huomenna kuitenkin erootte, hah. 

Ja lista jatkuisi mutta ei kaikkea voi kirjoittaa. 

Instagram:

- Jos jollain on lapsi tai lemmikki tai joku muu otus, niin otetaan miljoona eri kuvaa siitä. Vasemmalta, oikeelta, ylhäältä, alhaalta, väärinpäin, toisinpäin, muokattuna, filtterin kanssa ja ilman filtteriä, vasemmasta silmästä, oikeesta silmästä, varpaasta, mahasta, hius tippui otetaan siitäkin nyt sitten kuva ja laitetaan instaan!

- Sama ruoan kanssa. En ymmärrä miksi otetaan kuvia ruoasta mitä syö. Aamupuuro, miksi ottaa siitä kuva? Sen ymmärrän jos on itse tehnyt jonkun megasuperhienon kakun joka on oikeesti upea, mutta jos on mäkkärissä niin miksi siitä euron juustosta kuva?

- Kun sanoo kuuluvansa instagramiin, niin kaikki voihkasee ja huutaa voi vittu ja nauraa räkäsesti päälle, koska kaikki luulee että kuulun siihen porukkaan joka ottaa kuvia ruoastaan ja miljoona selfietä joka päivä. Siksi häpeän myöntää kuuluvani sinne, koska en ole tuollainen!

- Ja sama kuin facessa. Ottaa kuvan itsestään, ja kirjoittaa siihen "hyi oon ruma". Ja taas jankataan rumakaunisrumakaunis.

Ja lista jatkuu jälleen. 

Oletteko yhtään samaa mieltä mistään?

Pieni wtf hetki

Nyt on tapahtunut jotain outoa. Mä menin yökerhoon perjantaina! Viimeksi oon ollut ulkona jossain baarissa tai kerhossa vuosi sitten. Ja silloin se oli kauhean noloa ja mä nolasin itseni täydellisesti ja siitä asti olin vältellyt ulos menemistä ihmisten ilmoille baareihin, pelkäsin että nolaan itseni uudelleen. Mutta perjantai oli kiva päivä loppujen lopuksi. Istuin iltaa kavereideni luona, ja sitten sain vanhalta kaveriltani viestiä että pääsisin hänen avullaan ilmaiseksi sisään, ja vaikka olenkin alle 20 vuotias, niin paikkaan mikä on k20. Ja koska olin jo hyvin humalassa niin päätin vain että perhana mä lähden. Ja siellä olikin ihan kivaa vaikka olinkin vähän erilaista tyyppiä kuin muut siellä. Hyvä että ihmisillä oli edes vaatetta päällään, mekot ja hameet peitti juuri ja juuri perseet ja paidat oli niin pieniä että pelkäsin näkeväni paljastelua. Ja mä olin hupparissa, farkuissa ja maiharikengissä. Mutta onneksi kaverini piti musta koko ajan huolta siellä. Lähdin kotiin joskus 2 yöllä ja olin ihan ihmeissäni kun olen niin tuntematon muuten, mutta matkalla pysäkille mulle jotkut ihmiset huuteli moi ja olin shokissa ketkä mut muka tuntee. Enhän mä voinut muutakuin huudella takasin. Mutta jostain syystä tykkäsin huomiosta. Huomion saaminen on joskus ihan hyvä, varsinkin kun vihdoin se ei ole sellaista että oksennan vessassa ja kaikki kysyy miten pärjään.. 

Mutta tälläistä, jotain hyvin erikoista. 

Tylsää ja kuvia

 

Kaikki weheartit:stä.

So fucked up

Oon niin kateellinen muille ihmisille! Kaikki on upeita ja säkenöiviä, kävelee pää pystyssä hehkuen "i'm fabolous and i know it".

Dear monsters in my head, you make me sad and despressed, so fuck you.

Hello, my name is Miss Sickness

Ensinnäkin pyydän anteeksi postaustaukoa, liian isoa sellaista. Toisekseen pyydän anteeksi jos tämä teksti menee perseelleen, kaikin puolin, kännykällä on siksi inhoittava kirjoittaa. Kolmanneksi olen pahoillani siitä että tämä sisältää karkeaa kieltä ja masentavaa tekstiä. Ja ehkä liian pitkä teksti..

Mulla on jo pitkään ollut kamala olo. Olen kuin näyttelijä, surkea näyttelijä olen ihan feikki. Musta tuntuu että joka päivä on samanlainen. Herään, juon kahvia kyrpä otsassa hokien "haluan kuolla haluan kuolla haluan kuolla". Lähden töihin, bussissa tuijotan ulos ja mietin kuinka onnellisia kaikkia muut ovat. Hengitän syvään sisään, otan hymyn naamaan ja astun ovesta sisään ja hihkaisen kaikille "huomenta!". Juon kahvit vielä aamulla töissä, kuuntelen työkavereiden hehkutuksia kuinka hän ja hän ja tuo ja tuo ja jee kaikki on niin superihanaa. Hymyilen ja nyökkäilen mukana. 

"Vittu tappakaa mut jo joku, en kestä näitä iloisia ihmisiä. Kunpa mulle sattuisi jotain, haluan tuntea jotain".

Koko päivä menee hymyillen, vaikka vihaan tuota paikkaa, vihaan ihmisiä siellä, vihaan kaikkea siellä. Ja sitten pääsen kotiin. Lukitsen itseni huoneeseeni, väsyttää perkele koko ajan, kuuntelen musiikkia tai katson teeveetä, meen nukkuun. Masentavaa ja tylsää. Mä en ajattele mitään muuta kuin että kaikki muut on onnellisempia kuin mä. Joo tiedän, on ihmisiä joilla menee surkeemmin. En ole onnellinen, olen masentunut vieläkin. Tätä samaa ajatustapaa on jatkunut varmaan 6-8 vuotta. Katselen muita ihmisiä ja ajattelen "vittu nauti nyt säkin vaan elämästä, sulla sentäs on varmasti jotain". Vaikken ees tunne ihmistä mutta silti ajattelen näin! Kelailen facebookissa ja instagramissa. "Näyttää niin onnelliselta". Oon kateellinen kaikille muille. Inhoon itsessäni jokasta milliä, peiliin katsominen sattuu. Inhoon maailmaa koska inhoon itseeni. Muutan tuota teksin alkua. Olen hyvä näyttelijä! Koska saan kaikki uskomaan että mulla menee hyvin ja olen iloinen. Naamion takana on kuiteskin tyttö joka ajattelee joka päivä mitä se merkitsisi ja mitä ihmiset ajattelisi, jos yhtäkkiä päätän kiivetä talon katolle ja hypätä. Näänkin sen kuin videona mielessäni, kun kapuan paloportaita pitkin, käännän selkäni ja annan painovoiman tehdä loput. Mutta mä en tee sitä, koska oon luvannut sen, ja koska jostain syystä, silti vaikka haluan luovuttaa pelin, haluan nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. En usko että elämäni muuttuu parempaan suuntaan, mulla on tunne että just päinvastoin, mutta silti haluan nähdä. 

En tee itselleni mitään. Tää on vain ajatus jonka haluan purkaa.