Kirjoituksia mitä on inhottava lukea.

Tää on sit oma mielipide, kukin tykkää mistäkin!!

Luen erilaisia blogeja, ja joskus eksyn muihinkin blogeihin, joista mulle jää joskus paha maku suuhun. Siksi listaan nyt minkälaisia blogeja on ikävä lukea. Ja jälleen muistutan että mielipide on mun, eikä kukaan saa vetää hernettä nenään!

1. "Tuntuu kuin minä tukehtuisin, kuin olisin sokea, olen sokea rakkaudelle, ihmiset tukehduttaa minut, nielen kyyneliäni, suolaista, kuin suola haavoihini". Mua ärsyttää lukee tuollaisia runollisia tai tekotaiteellisia juttuja. En saa selvää niistä ja niitä on vaikee lukea. Miksi suoraan ei voi vaan sanoa "nyt on paska olo". 

2. Vittu se vitun urpo tuli siihen ja saatana se mun kaveri vittu sano sille että painuis helvettiin, ja vittu ku me naurettiin vitun makeesti kun se urpo lähti siitä häntä koipien välissä. Eli siis on kans inhottava lukea juttuja joissa joka toinen sana on kirosana. Kiroilen itsekin paljon, en oo sitä mitää vastaan, mutta kyllä jossain menee raja.

3. Oltii niinku kaverin kans sellasseel Pertsal ja oli hiton hyvät bileet XDXDDDXDDD<33333 Mu yks kaveri oli iha sekasi, ja se yks o söpis tyyppi XDXDDDXDDD Puhun näistä jotka ei osaa kirjoittaa, jotka käyttää kirjaimia sanojen sijaan. Ja samassa tuli tää hymiöiden käyttö. Ymmärrän jos välillä laittaa vaikka ":)" yms, mutta en voi sietää tuollaista XDXDXDDXDDD<333 juttua. 

4. Ja sit on nämä jotka laittaa omia naama kuviaan joka lauseen jälkeen. 

"Olin kaupungissa *omakuva*. Kävin seppäläs *omakuva*. Ostin kaulahuivin *omakuva*. Kotona menin koiran kanssa kävelylle *omakuva*. Ja illalla join teetä *omakuva*. Ja lopussa miljoona muuta omaa kuvaa omasta naamastaan. Se on kans kaiken huippu kun jotkut kirjoittaa vielä lopuksi "ihan kamalia kuvia minusta" tai "oon ruma". Facepalm. 

Onko kukaan samaa mieltä mistään? :)

Anteeksi

On yksi luonteenpiirre jota inhoon itsessäni. Pyytelen jatkuvasti anteeksi kaikilta, vaikken mitää tekisikään. 

Esimerkki tapaus tämänpäiväisestä; eräs poika(tai mies?) tuli pummaamaan tupakkaa, ja olin juuri sytyttänyt viimeisen röökin. Sanoin siinä ylidramaattisesti "voi ei, tää oli viimenen!" ja jo siinä vaiheessa halusin vajota maan alle. Hän siitä sitten lähti ja mä huusin, siis hihkasin sen pojan perään "anteeksi!". Hän huusi mulle takaisin että "ei se mitään!". Jatkoin matkaa ja olisin halunnut jokasella askeleella vajota enemmän maan alle. Aloin miettii että miksi mun piti pyytää anteeksi siitä, että poltin viimeisen savukkeen, en mä tiennyt että multa tullaan pummaamaan yhtäkään. 

Mua ärsyttää kun pyydän aina anteeksi kaikkee. Ja uskon että muitakin ärsyttää. Jos joku syyttäisi mua siitä että itämeri on saastunein meri, niin pyytäisin siitäkin anteeksi. Auttakaa ihmistä pulasta, ja kertokaa onko tämä marttyyria? Koska en vieläkään tiedä minkälainen ihminen on marttyyri, ja mietin olenko sellainen. 

Outoja asioita

Heissan! Tässä samalla kun poljen stepperillä ja katson teeveetä, ja kirjoittelen mainoskatkojen välissä, niin haluan kirjoittaa aiheesta: oudot asiat/jutut minusta. 

1. Jos paistan munakkaan, niin käytän vain yhtä keltuaista. Anoreksia aikana en laittanut yhtään keltuaista, mut nyt oon uskaltanut sekoittaa joukkoon yhden! Loput keltuaiset saa koira syödä. 

2. Yleensä kun ihmiset kuntoilee, niin he menevät suoraan raikkaaseen suihkuun. Mun tekee treenin jälkeen ihan törkeen paljon tupakkaa, joten meen aina tupakalle, sitten suihkuun. Inhottavaa munkin mielestä..

3. Muut ihmiset juo ja viettää iltaa, ja sitten aamulla niillä on krapula ja joka paikkaan sattuu, mulla ei ole krapulaa koskaan. Alan aina heti siivoamaan. Ehkä tunnin pari on heikko olo, mutta sitten alan siivoamaan. Ihan perusteellisesti.

4. Jos joku haluaa mut pankikkiin, niin se tapahtuu nostamalla mut pää alaspäin, tai vaan jos istutaan sohvalla tai penkillä, niin pitää vaan tönätä niin että meinaan tippua pää alaspäin. Joudun totaaliseen raivohullu paniikkiin jos joudun pää alaspäin. Usein kun ärsytin veljeeni niin hän tarttui mua vyötäröstä ja nosti vaakatasoon tai ihan pää alaspäin, jouduin paniikkiin siinä ja siihen loppui veljeni ärsyttäminen aina. 

Öö. En keksinyt tähän hätään kuin neljä outoo juttua mutta on noita enemmänkin, nuo riittää tähän asti.

Onko teillä outoja tapoja tai muita juttuja?

Ostos piimax

Tänään ostin tuollaisen tuotteen kuin piimax. 

Se on kans joku biotiinivalmiste jonka pitäisi vahvistaa hiuksia ja kynsiä jne. Mun oli pakko saada se kun kaverilla koulussa on tuota ja hän aina kehuu kuinka hänelle on tullut paksut hiukset ja kasvanut tosi nopeesti, niin perhana, minäkin haluan! 

Pakkauksessa on 300 pilleriä ja 3 päivässä pitäisi ottaa. Mä kokeilen tota sitten, ja sitten kun noi loppuu, eli jos oikein laskin niin sadan päivän päästä, otan taas uutta kuvaa ja katsotaa onko hiukset kasvanut. Lähtötilanne on tämä:

Ei ole hyvä kuva, tiedän, parempaan en pysty tällä kännykällä. Mutta osa otsahiuksista on lyhyitä ja osa pitkiä, ja pisimmät ylttää jo alaripsiini, lyhyimmät pysyy visusti kulmakarvojen yläpuolella. Tää hiusten blondaaminen sen varmaan tekee, luonnostaan kun oon melkein mustahiuksinen. Juuikasvua on jo melkein sentti. En ymmärrä miksi kaikki itkee juurikasvusta, oon aina onnellinen kun sitä kasvaa, siitä tietää että hiukset kasvaa sopivaan tahtiin. 

Kuvia!

Tässä kun on tylsä aamu, niin teen postauksen kännykkäni kuvista, mitä on minun kuvagalleriassani. Eikö sitä sanotakin että kännykän sisältä voi kertoa paljon, millainen henkilö on kyseessä?

Yllätyksiä täynnä

Vaikka on kavereita ja perhe, miksi on yksinäinen olo? Eihän siihen tarvitsisi muua kuin soitto ystäville, mutta uskokaa tai älkää, en uskalla. Pelkään että häiritsen, ärsytän ja myös sitä että mulle sanotaan ei, koska se saa tuntemaan sellaiseksi henkilöksi jonka seuraa ei kaivata.

Mutta nyt siis aiheeseen. Kävin tuossa pari päivää sitten ihan yksin, ihan itsenäisesti, pankissa ja tatuointiliikkeessä. Oon aina ollut sellanen tyyppi, että oon saanut ihmisiä menemään puolestani jonnekkin, tai tekemään jotain puolestani, tai sitten olen ollut aina äidin tai isän kainalossa tai melkeinpä sylissä (ei kirjaimellisesti). Mutta nyt astelin aikuisten maailmaan, pankkiin. Olin niin hermostunut että mä sanoinkin heti siinä tiskillä että tää on mun eka kerta yksin täällä, älkää tuomitko. Tatuointoliikkeessä hermostutti myös, mutta sain kuin sainkin ajan! Ja vielä tälle vuodelle, sitä toivoin eniten.

Ja kun kerroin äidille että haluan tatuoinnin arpieni päälle, hän luuli että oon itse aiheuttanut ne arvet ja siksi haluan kuvan päälle. Ei, en oo itse aiheuttanut niitä palovammoja ja muita haavoja, oikeesti. Sitten hän yhtäkkii käski nostaa paitaani ja näyttää mahani. Ymmärsin kyllä miksi. Mulla oli joskus tapana, kun halusin rankaista itseäni syömisestä, viillellä mahaani. Niitä oli ihan kainalosta lonkkaluihin asti. Mutta mua yllätti se että se muisti noi jutut! Mutta en ole viiltänyt mahaani moneen kuukauteen. Ne ajat taitaa olla ohi lopullisesti.

Tältä musta tuntuu. 

Hyvää viikonloppua :)

Kaunis(tako)?

Olen tässä jonkin aikaa miettinyt suosittuja blogeja ja muutenkin muiden blogeja, ja aina kun joku laittaa sinne kuvan itsestään, niin tulee kymmeniä ellei satoja tälläisiä kommentteja:

"oot nii kaunis!"

"Nätti!"

Ja kun joka päivä tekee postauksia ja joka päivä kuva itsestään sinne, niin oon miettinyt miltä tuntuu saada lähes joka päivä mielettömän kivoja kehuja, kun kaikki kehuu kauniiksi ja ihanaksi ja kaikkee. Mahtaa olla hyvä itsetunto. Jos kuvittelen itseni siihen tilanteeseen että kaikki kehuu niin olisin varmaan ihan taivaissa. Itse saan kehuja tosi harvoin, ja nekin kehut sanoo aina äitini. Älkää ymmärtäkö väärin, en mä halua sitä huomioo enkä nyt mitenkään pönkitä itsetuntooni sillä että ihmisten pitäisi alkaa kehumaan. Koska se on ihan sama jos mulle sanotaan jotain kivaa, koska en koskaan usko niitä sanoja. 

Oon sitä mieltä että ihan sama kuka, niin aina joku on kauniimpi kuin minä. En pidä itseäni millään lailla nättinä. Siksi en tykkää käydäkkään missään tai olla suuressa porukassa, koska tunnen itseni niin rumaksi ja hirveeksi muiden joukossa, ja sitten kun vertaan itseeni muihin, tulen surulliseksi, ja haluan pois. 

Now you see me, now you don't.

Ajattelen liikaa ja se saa mut ihan sekaisin. Muuan tyttö luokaltani :

"Vau, sä oot pieni, mutta silti syöt ihan sikana, varo ettei susta tuu läski."

"Luulekko et joku tosiaa sut muka jaksais ees nostaa."

Toisen lauseen se siis sano ku sanoin vitsillä että voisiko joku kantaa minut rappuset ylös, ja tämä tokaisi tuon. 

Vinkki ihmisille. Älkää sanoko haavoittuvaiselle mielelle tuollaista koskaan.

Perjantain tuparit. Mitä saa kun yhdistää introvertin ja sosiaalisen fobian ja huonon itsetunnon? Erittäin ahdistuneen ihmisen, ahdistuneen isolla aalla! Oon kuin meidän koira, kun alamme imuroimaan. 

1. Kun otamme imurin eteen, koiramme alkaa tarkkailla ympäristöään ja on koko ajan tarkkana ja alkaa etsiin piilopaikkaa. Kun ihmisiä tulee lisää, olen samanlainen.

2. Kun imurin käynnistää, koiramme alkaa juosta kotia ympäri löytääkseen hiljaisimman paikan minne voi piiloutua meteliä. Samanlainen kun minä ku ihmiset alkaa meluaa ja koko ajan niiden ääni kovenee. Tässä vaiheessa lähetän äidille viestiä että tulee hakeen mut, tai sitten lähden itsekseni kotiin. 

3. Ahdistaa ahdistaa haluan pois ahdistaa pois pois pois olkaa hiljaa! 

4. Rauha tulee vasta sitten kun löytää hiljaisen ja rauhallisen paikan joka oli tässä tilanteessa oma sänky. Meidän koiraki rauhoittuu vasta kun pääsee sänkyyn peiton alle. 

Mä en jaksa olla tälläinen. Jos tätä menoo jatkuu niin tuun aina oleen yksinäinen. Ja tavallaan oon jo hyväksyny ajatuksen. Ei mua haittaa paljoo. Katselen facebookia ja siellä alkaa kavereilla tuleen ilmoituksia, henkilö x on nyt henkilön z kaveri. Ajattelen että jee, jotkut saa kavereita, kuinka ne tekee sen. Ja lisää ja lisää. Ajattelen omaa tilannetta ja hyväksyn asian ettei mulla tule oleen tuollaista koskaan. Päätän, että aionkin olla yksin. En lähde enää minnekkään, olen näkymätön, kukaan ei huomaa. Miksi ees yrittää, kun ei siitä mitään tule, tulee vain paha olla. Ei asia ole edes yrittämisen arvoista. 

100. postaus ja kaikki hyppii nyt ilosta!

Siis mä oon tällä hetkellä erittäin tyytyväinen. En elämään, vaan pelkkään tähän hetkeen. Koska huomenna on kaverin tuparit, joita oon odottanut jo viikon ihan pisut housuissa.

Kävin kyllä tuossa sunnuntaina kaveria ja hänen poikaystäväänsä (voisin alkaa kutsuu heitä kyllä ihan avovaimoksi ja avomieheksi...) moikkaamassa siellä niiden kämpässä, ja pakko sanoo et vau ja huhhuh, oon kateellinen. Ihan uskomaton paikka, ihana!

Ollaan suunniteltu että muutan niiden saunaan (niillä on perkele oma saunakin!!). Oon helppohoitoinen, syöttäkää ja juottakaa ja päästäkää välillä ulos, niin pysyn tyytyväisenä :D

Mulla on kyllä vaatekriisi mitä huomenna laittaisin. Jotakin hienoo, mutta silti rentoa, mutta tavallaan haluaisin kaikki yllättää mun sillä lutkapaidalla että tadaa osaan mäkin pukeutua muuhunkin kuin t-paitaan ja farkkuihin. Mutta rehellisesti sanottuna mun pitää olla hyvin humalassa että laitan sen paidan..

Mulla on niille kavereille kiva lahja. Mutta en voi kertoa koska juuri se mun ystäväni lukee tätä blogia eli sori, joudut odottaa huomiseen mitä saatte. Oon ilkee tiedän :)

Ja mun äitini on paras koska se suostu oleen mun kuski. Hah, eli mun ei tartte edes miettiä bussiaikatauluja eikä mitään. Eli toisinsanoen uskallan juoda itseni hyvin hyvin hyvin humalaan koska ei tarvi pelätä kun menee bussiin.

Eli näillä sanoilla olen tullut siihen lopputulokseen että:

Huomenna vietetään hauskaa!

Jopa minäkin yritän...

Perhana en malta odottaa!

Tässäpä teille kysymys!

Olen sellainen tyyppi, jolle hiukset ja ripset on numer 1. Voin mennä ulos ilman meikkiä, mutta silloin pitää olla hiukset hyvin ja kauniisti. Voin mennä ulos just ja just hiukset sekaisin ja luonnonkiharoilla, mutta sitten taas meikki pitää olla kunnossa ja varsinkin ripsistä pitää tehdä megapitkät ja tuuheet. Eilen käytiin kaverin kanssa keskusteluakin aiheesta.

Niin tässä kysymys teille. 

Hiukset vs ripset? 

 

Ja kysymys ei katso sukupuolta ollenkaan!

kalsarikänni ja musiikki

Jeespoks. Meikäläinen on yksin himassa ja aion juoda itseni pöydän alle. En oo ylpee mutta vituttaa ja alkoholi auttaa. Älkää nyt sit missään nimessä alkako valittaa että mulla on ongelma. Ongelma olisi se jos joisin aina kun vituttaisi, ja mulla on kyrpä otsassa joka päivä aamusta iltaan, eli joisin 24/7. Mutta en, vain viikonloppuisin.

Tässä samalla ajattelin kun kuuntelen musiikkia (kalsarikännien yksi hyvä puoli kun saa kuunnella mitä vaan välittämättä muiden ''hyi hitto mitä paskaa''-katseista) niin laitan tähän mitä kuuntelen, niin nyt sitten tekin tiedätte mistä tykkään :) (biisit menee siihen järjestykseen kun kuuntelen ne)

Hollywood undead-coming in hot

Hollywood undead on mun lempibändi!♥

Tää on oikeestaan Volbeatin ainoa biisi josta tykkään erittäin paljon.

Volbeat-still counting

Metallican yks parhaimmista biiseistä. Muut on meneviä. Tää biisi saa vaan mun sydämen tykyttämään ja mun pupillit laajenee kuin jollakin huumeita vetäneellä. 

Metallica- Whom the bell tools

Tää on jäänyt mun mieleeni siksi kun kaverini joka kuuntelee tyyliin pelkkää heviä ja sanoo aina muuten tälläiselle nou nou, mutta tää on kuulemma ainoa techno biisi josta hän tykkää. Ja tää on hyvä!

Best techno 2009

80-luvun musiikki. Ah!♥

Modern talking-brother louie

Kaveri tutustutti mut tähän biisiin. Eka olin että hyi, mutta nyt se on MAHTAVA!

The cataracs-alcohol

hardcore superstar-one more minute

Skid row-18 and life

Eräs ystäväni kans tutustutti mut tähän bändiin, ja rakastuin! Etenkin tää biisi on se joka iskee ja saa taas pupillit laajentumaan.
Ghost B.C-Monstrance clock

Ja lista jatkuis vaikka kuinka pitkälle. Musiikkiamakuni menee Heikki Silvennoisesta Metallicaan, ja silleen. Ainoa mistä en tykkää ollenkaan, mikä saa veren kiehumaan, on reagge ja räp ja hiphop. Esim jukka poika tai juju, hyi perkele mulla kiehuu silloin. 

Kalsarikännien huono puoli on se kun tulee yksinäistä...

Kuunteleeko kukaan samanlaista kuin minä?:)

Hiusjuttuja taas

Ainiin olin täysin unohtanut sen aptus biorin jutun! Eli alotin sen 27.8, ja tässä ois nyt sitten kuvaa kuinka hiukset on kasvanut!

 

On mulla hiukset kasvanut melkein alaluomiin asti, eli sanoisinko noin 3-4 cm, ja jos joku ei muista, niin mun hiukseni oli aluksi kulmakarvojen yläpuolella. Eli on mahtavaa että ne on kasvanut!!:) 

Ps anteeks toi alempi kuva, oon tänään tosi huonolla tuulella ja mulla on tylsää ja siksi oon surkeen näkönen.

Auttakaa nyt hei.

Mulla ei ole mitään ideaa mistä kirjottaisi. Ei ole mitää jännää tapahtunut paitsi että oon päättänyt minkä tatuoinnin haluan ja minne. Ja kukaan muu ei tiedä siitä paitsi äitini, koska rehellisesti sanoen äidin mielipide on mulle se tärkein. Joissakin asioissa..

Ja nyt mun pitää vaa säästää rahaa, on mulla jo parisataa kerättynä, mutta haluan säästää enemmän koska en tiedä paljonko se tatuointi tulisi maksamaan ja vaikka olisikin jo varaa, en halua kaikkia rahoja siihen käyttää. Onneks ''kohta'' on joulu nii varmaan sukulaiset vähän sponssaa.