are you fucking kidding me?

Paino: +1,7 kg
Vatsa: +2 cm
Pömppis: +1 cm
Peba: +1 cm
Reisi: +0,5 cm

Ja tää kaikki vittu viikossa! Nyt meinaan ahdistaa. Ihmiset saattaa olla sillee että eihän tuo nyt maailmaa kaada, mutta mä asunkin tälläisessä pienessä omassa sairaassa kuplassa, niin voisin sanoo että kyllä mun kuplani poksahti nyt pahasti! Pitääkö alkaa elää pelkillä porkkanoilla..? Tyyliin yks porkkana tunnin välein. Tää on hölmöö.

liikunnan merkitys

Mitä liikunta merkitsee mulle?
Pakkopullaa. En nauti siitä. Vihaan liikuntaa. Vihaan hikoilemista, enkä tykkää edes mistään pilateksesta yms. Mutta kuten sanoin, pakkopullaa. Joka päivä venyttelen sellasseen 30-60 min, ja siihen lisäksi joko 100-200 kyykkyä tai 30-40 min paikallaan hölkkäämistä. Tiedän, kuulostaa idioottimaiselta juosta vain paikoillaan, mutta mä en kehtaa mennä ulos juoksemaan ihmisten näköselle. Sitä paitsi kotona näkee paremmin mitkä läskikohdat hölskyy pahiten ja se antaa lisää energiaa ja voimaa, voi nauraa sillee 'hahaa nyt te hölskyvät kohdat lähette!'. Nyt alkoi kuulostaa vieläkin hullummalta...
Mutta kun kerran aloitan jotain tekee, esim noita kyykkyjä, nii alussa tuntuu että ei jummi-ei pysty-ei jaksa, mutta sitten muutaman minuutin päästä en enää malta lopettaa ja jatkan kunnes väsyn täysin.

En tiedä onko tämä pakkomielteistä liikuntaa, mutta tälläinen on suhteeni liikuntaan.
Onko teillä jotain liikuntaan liittyviä pakkojuttuja?

ups

Antakaa anteeksi, söin eilen vähän suklaata. Mutta tästä päivästä lähtien sitten se loppu. Mun pitäis jotenki aivopestä itseni että se on pahasta koko tuote!
Aiheuttaa finnejä ja rasvaisen ihon, siinä on sokeria ja rasvaa jotka lihottaa ja tekee läskiksi. Yhdessä palassa suklaata on 45-50 kcal. Saman verran kuin yhdessä näkkileivässä, mandariinissa, pienessä omenassa ja lista jatkuu. Siinä on pirusti hiilareita, ja hiilarit muuttuu kehossa rasvaksi, eli vähän lisää rasvaa! Eli periaatteessa siinä ei ole mitään muuta hyvää kuin hyvä maku. Mutta niinhän moni muukin on hyvän makuisia.

Pöh. Sitä paitsi olen lihonut...

rankka lupaus

Joulu. Yleensä päivä jolloin syödään painonsa verran suklaata. Minä tein lupauksen ettei suklaata ennen uutta vuotta! Ja tässä yritän pysyä! Ja mä oon kauhee suklaahirmu. Katsotaan onnistuuko.

olen laihtunut

Kyllä. Ihmeellistä. Olin ihan varma että vaaka näyttää tänään kamalia lukuja ja että mittanauhaa olisi pitänyt venyttää lisää, mutta ei.
Viime maanantaista:
navan yläpuolelta -3 cm
pömppis -1 cm
Reisistä -0,5 cm
Unohdin tänä aamuna mitata pepun mutta sen näkee sitten ensi maanantaina. Painon katsoin viimeksi perjantaina, ja tähän mennessä -0,6 kg. Enitenhän vihaan juuri peppua, reisiä ja pömppistäni. Mukava nähdä että edes vähän on lähteny. Vielä pari kiloa ja olen tavoitteessani.

21122014

Eilen en syönyt mitään. Tänään söin sit eilisenkin puolesta. Sitä kalorien määrää.. Mutta kuntopyöräilin ja oon tässä illan mittaan venytellyt ja jotain lihasliikkeitä tehnyt kun en saa unta. Huomenna pitäis sitten ottaa mittanauha esiin ja katsoo oonko kutistunut vai kasvanut. Päätin tuossa vähän aikaa sitten, että maanantai aamuisin mittaan itseni, ja punnitsen silloin kun on hyvä tilausuus.

Mulla on nykyään univaikeuksia. En pysty nukahtamaan kunnolla, heräilen vähän väliä ja nään jatkuvasti painajaisia. Eikä ne painajaiset ole mitään että zombiet hyökkää yms, vaan melko 'normaaleja' asioita. Esim että mun lävistykset repeää ja mulle ei jää kuin rumat veriset arvet (mulla on monta lävistystä). Tai et oon raskaana, pelkään lapsia kuollakseni. Joudun sairaalaan letkuihin ja taistelen vastaan viimesillä voimillani. Kaverit katoavat, hylkää mut pimeään. Ihan typerää! Muutenki näiden vaikeuksien takia nukun yössä jotain 4-6 tuntia, olis kiva nähdä joskus kivojakin unia.

Kai sitä pitäis mennä tupakan kautta lukemaan kirjaa. Hyvät yöt!

don't feed me

Päivän ruokasaldo:
Ei mitään. Haha!

Oon selvinny tänää kahvilla, vedellä ja tupakalla. Ja nyt nautin lasillisen (mun kielellä tuopillisen) punaviiniä.

En ole tänään tuntenut edes nälkää. Viimeksi eilen illalla/yöllä maha kurni ja piti meteliä, kun en saanut unta millään. Ja tänään on kyllä tehnyt ruokaa pariinkin otteeseen. Mutta se on jäänyt siihen että olen ottanut tuotteet uunista/mikrosta, laittanut lautaselle, jättänyt pöydälle ja mennyt muualle. Ja parin tunnin päästä muistan että siellä oli ruokaa, mutta ne joutu heti roskikseen.
Ahdistuskohtauksia on tullut. Itseasiassa ollut koko päivän. Ja olen purkanut ne itseeni. Tällä kertaa olen hakannut seiniä, jonka takia mulla on rystyset punaiset ja mustelmilla.

Että tällänen lauantai. Osaan vaan kuvitella kuinka kaikki on jossain baarissa tai iltaa istumassa jossain. Mutta jos multa joku kysyttäisiin lähdenkö baariin, sanoisin ei. Koska tyhjä maha, ahdistus ja suuri alkoholin määrä ei sovi yhteen. Ois helppoo jos voisin juoda vain tuopin olutta, mutta mulla se ei koskaan mene niin. Juon tilini tyhjäksi.

No kiitos vain

Tälläistä palautetta mä tässä vaiheessa vähiten kaipaan.
"Meen ottaa uuden tatuoinnin."
"Mitä meet ottaa?"
Selitän....
"Se on tyhmä!"
Okei joo, en ota tatuointeja muiden mieliksi, vaan omaksi iloksi. Mutta silti yhden ihmisen negatiivinen mielipide saa mut uskomaan että kaikki ajattelee samalla tavalla. Mulle tuli ihan järjettömän surullinen ja vihainen olo.

Kotona.
"Ootpas syönyt paljon piirakkaa."
"Mulla on nälkä."
"Kyllä luulisi nälkä menevän tuolla ohitse sitten."
Tiiän olevani ahne paska sika. Syön vitusti. Mitä pitäis tehä? Kun syön, valitetaan. Kun en syö, valitetan. Mitä ihmiset haluaa musta?!

Ja töissäkin sain negatiivista palautetta.
"Sun pitäis olla rohkee ja tarttua kunnolla hommiin!"
"Muttakun...mä vaan oon tällänen, en mä osaa..."
"Sun pitää hommata sitä rohkeutta ja itsevarmuutta!"

Päässä soimaan itseäni. Vitun idiootti et osaa. Miks mä ees yrittäisin kun oon aina epäonnistunut. Ainakun olen tehnyt jotain ja tarttunut hommiin, epäonnistun ja joku huutaa 'ei noin!'. Eli miks ees yrittää.. Mun tekis mieli alkaa taas repii hiuksia ja itkeen, kun mä en osaa en pysty en uskalla! Oon ollut niin vihainen että olen satuttanut itseäni.

Melkein nään peilistä että otsassa lukee 'fail'.

thinspiration

Katoin tänään ahdistavan leffan netflixistä. Sen nimi oli Thinspiration. Ahdistava se oli siksi koska se oli kuin omasta elämästä. Ei nyt ihan täsmälleen, mutta osasin kumman paljon samastua siihen. Elokuva kertoi tytöstä joka löysi ystävänsä avulla pro-ana sivuston, jonne kirjautui sisään ja Ana löysi hänet. Elokuvassa näkyi hyvin kuinka paljon se vaikuttaa perheeseen ja mitä anoreksiaa kärsivän ihmisen päässä oikein pyörii. Surkeat näyttelijät, pakko sanoo että mun teki mieli niiden takia keskeyttää se leffa, mutta mitä kauemmin katsoin sitä, sitä enemmän toistelin mielessäni "ihan kuin minä...".

Lopussa sit itkin vollotin voivoivoi...

Suosittelisin elokuvaa niille jotka eivät tajua anoreksiaa. Siinä näytettiin aika pirun hyvin demonit, että kun esim. minäkin kerron näkeväni henkilöitä tai joku puhuu mun päässäni. Mun näkemät ja kuulemani demonit ovat vain erilaisia. Siinä näytettiin todellista kamppailua ja näytettiin että ihminen muuttuu kuin toiseksi tyypiksi, ei ole enää omaitsensä.

Se ei ollut thinspoa antava elokuva. Ainakaan mä en kokenut sitä sellaisena.

Oletteko te nähneet kyseisen elokuvan? Mielipiteitä?

uusia blogeja?

Ihmiset rakkaat. Mä selasin tuossa yksi päivä lukulistaani läpi, ja surukseni jouduin poistamaan varmaan 1/3 blogeista, syystä että joko ihmiset ovat itse poistaneet bloginsa, tai siitä on tullut salainen (ja mä en ymmärrä sitä logiikkaa, miksi, miksi?! Salaisessa ei oo mitään järkeä...mun mielipiteeni.) tai sitten ihmiset ovat unohtaneet bloginsa koska ovat lumoutuneet laittamaan instagrammiin kuvia naamastaan joka toinen minuutti.

Siksi pyydän teitä linkkaamaan joko oman bloginne, tai vaikka teidän lempiblogejanne tänne, niin ehkä itsekin kävisin useemmin bloggerissa enkä meinaisi unohtaa tätä.

Kiitos!:)

i need help

Eilen kun istuin kavereilla iltaa, mulle iski yhtäkkiä paniikkikohtaus. Ja mulla on kahdenlaisia paniikkikohtauksia, lievä ja voimakas. Lievässä mä saatan vaan istua ja tuijottaa jotakin kohtaa ja yritän rauhoitella itseäni, joskus saatan mennä yksin jonnekkin. Voimakkaassa alan itkeä, raivota ja riehua, ihan hullua.
Ja eilen iski sitten se voimakas.
Äiti haki mut autolla kotiin, itkin, tärisin, revin hiuksiani ja maanittelin koko matkan "mä en kestä, mä en jaksa, mä haluan pois". Kotona sama jatku, en edes ottanut pois ulkovaatteitani vaan istuin sängyllä, itkin kovempaa, tärisin enemmän, revin vieläkin hiuksia ja aloin lisäksi raapimaan itseäni.

" Mä en enää kestä! Vihaan paniikkikohtauksia, vihaan itteeni, vihaan tätä jatkuvaa pahaa oloo, haluan näistä eroon. Tiedäkkö miltä tuntuu joka päivä kun herää, että toivoo ettei ois heränny. Tai kun suunnittelee omaa kuolemaansa. Tää mun arki on yhtä vitun painajaista 24/7. En jaksa tällästä. Ois kaikille muillekkin parempi että mä lähtisin pois. Kaikilla olis parempi olla jos mua ei olis! "
" Onko toi jatkuvaa? Onko sulla siis joka päivä tollasta? "
" Joka vitun päivä! Haluan apua, haluan pois! "
" Maanantaina soitetaan sulle apua, sut pitää saada kuntoon. "
" Tässä se taas nähdään että olis helpompaa ilman mua! Mun takia te joudutte elää kuset housuissa, teillä menee muhun liikaa rahaa vaan koska oon vitun hullu, mutta äiti kiltti, en mä tahalteen ole tällänen, en mä tiiä miks oon tällänen. "
" Nyt rauhotu, tärkeintä on että sut saadaan kuntoon ja terveeksi, maanantaina soitetaan sulle ammattiapua, eikö niin?"
" Okei, mä en voi elää näin..."

Tästä tää rumba taas alkaa.. Mutta se on fakta, mä en voi elää näin.

hallitseva

Kauhee kun tää hallitsee kaikkee. Kello kahteentoista mennessä olen syönyt jo 650 kcal. Sitten söin 8 palaa suklaata kun pääsin töistä, 360 kcal. Yhteensä 1010 kcal. Mikrossa pyörii päivällinen, ja kun kuuluu 'ding!' soitan äidille.
"Meetkö käymää kaupassa?"
"Joo tarviikko jotain?"
"Ei, päinvastoin, voi vittu. En saa, en saa."
"Mikä on?"
"Kahden mielen taistelu. Mä tavallaan tiiän että voisin syödä, mutta jos sä nyt sit käyt kaupassa ja oon ehtiny syömää ton ruoan, niin kuitenkin tuot jotain hyvää sieltä, ja tottakai alan ahmiin niitä, ja päivä päättyy mun valtavaan morkkikseen ja itken ja raivoon. Mä en saa!"
"Jos syöt puolet siitä sun ruoasta?"
"En voi ku menee koko astia mukana."
"Sitten et syö, kunhan oot muuten päivän aikana syöny."
"Juu oon. Enkä aio syödä tota. Äiti, miks tää on näin tyhmä asia mutta silti vaikuttaa muhun näin suuresti?"
"Tohon en pysty vastaa."

Mua ahdistaa. En tahdo syödä tänää enää mitää. En yhtää mitää! Miten niin yksinkertainen asia kuin ruoka, voi aiheuttaa näin suuren ahdistuksen.

ohops

Oon katsonut painoni viimeksi 23 päivää sitten. Mitä helvettiä? Nyt alkoi ahdistaa mitäköhän painan. 23 päivää sitten painoin 47 pilkku jotain kiloa. Ja en usko että olisin laihtunut. Mulla on tunne että päinvastoin, olen lihonut. Mulla on nyt kyllä enemmän motivaatioo laihtua, kävin tuossa meinaa hommaamassa pienen motivaattorin. En kyllä tällä viikolla voi käydä puntarilla, koska kaikki on hereillä kun mä herään, ja salaa on mahdoton käydä vaa'alla, se pitää niin kamalaa meteliä. Tai ei itse vaaka, vaan se kun sen ottaa kaapista. Äiti joskus laittoi sen kaappiin ja sen päälle kamalasti tavaraa jotten mä pääsis ravaamaan katsomaan painooni.

Ehkä ensi viikolla.