Syömishäiriö ja kauppa

Kävin juuri lähikaupassani, pienen pienessä k-marketissa. Vietin siellä tunnin seikkaillen ja tarkastellen ruokia mitä voisin ja uskaltaisin syödä. Olin tunnin siellä, ja matkaan tarttui litran jogurtti, fitness-muroja ja maitopurkki. Otin kyllä käsiini kaikenmoista ruokaa, hedelmiä ja leipää yms, mutta laskin ne kaikki aina takas. Päätin että elän nyt tässä pari päivää jogurtilla ja muroilla. Siis kaupassa käynti osaa olla tosi turhauttavaa! Pitää tarkastella kalorimääriä, miettiä päänsä puhki uskaltaako syödä, saako ahmimiskohtauksen, onko helppo oksentaa ja kaiken lisäksi päässä pyörii ajatus että jos ostan sitä sun tätä niin muut ajattelee mun olevan kauhee possu. Silti sitä aina turvautuu siihen tuttuun ja turvalliseen turvaruokaan! 

Onko muilla vaikeuksia käydä kaupassa?

vajoaminen

Mä vajoon vaa syvemmälle.
Tänää olen syönyt töissä muutaman keksin töissä ja kotona kaksi pussia nuudelia. Olen jälleen luovuttanut sieluni ja kehoni Eddielle.
Mulla ei oo mitään rotia missään. Heilun missä heilun, teen mitä teen, asioiden pitäis hävettää normaaleja ihmisiä, mutta mä ajattelen vain että ihan sama. Antaa ihmisten käyttää mua hyväks ja talloo mua, ei kiinnosta.
Juon nykyää joka päivä, töihinkin menen vaikka olen aamu 3 saakka juonut monen monta kaljaa.
Oon suututtanu mun yhden parhaimmista kavereista koska sanoin sille jotain tosi pahaa kännissä. Itse en muista mitään. Mulla ei oo rahaa. Maksoin tänään vuokrani ja katsoin tilille jäänyttä rahan määrää. Hyvä puoli on se ettei oo varaa ruokaan eli voin laihtua ja kuihtua rauhassa.
Tukia en saa, koaka en ymmärrä sossu ja kela-asioista mitään. Olen tyhmä.
Tänään tosissani pyörittelin sormissani partaterää, vein sitä hellästi ranteellani ettei jääny siis mitään jälkeäkään.
Mutta oon päättäny kuolla vasta 27 vuotiaana. Se on paras ikä kuolla.