Mä oon aina sanonut että vihaan elämääni. Mutta jos ajatellaan laajemmin kuin vain omaa napaansa, niin ei mulla loppujen lopuksi ole nii kauhee elämä.
Mulla on hyviä parhaita kavereita
Mulla on perhe koossa, äiti ja isä yhdessä ja veli.
Mulla on kiltti lemmikki. Ei ole tuo kuvassa oleva, mut samanrotuinen ja 7 vuoden ikäinen.
Mulla on koulupaikka, ja kahden vuoden päästä pääsen koulusta pois.
Mulla on rahaa ihan tarpeeks.
Ja vaatteita vaikka muille jakaa.
Katto pään päällä ja ruokaa, ja oma huone mikä on yhtä pyhä mulle kuin lehmä hinduille.
Oon normaalipainossa, en ylipainoinen tai sairaalloisen laiha.
Mulla on periaatteessa kaikki.
Mutta se varmasti tämä epävarmuus ja itsekriittisyys miksi koen joskus elämäni paskaksi.
Mun pitää saada itsevarmuutta ja hyväksyä itseni, että elämäni olisi vielä parempaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti