Auttakaa mua ymmärtämään.

Olen tässä parin päivän aikana miettinyt aihetta:

''En ansaitse syödä.''

Tässä lause joka häiritsee minun pikkuisia aivojani.

Miksi me ei ansaita muka syödä?! Luen sh blogeja ja siellä hehkutetaan joskus että en ole syönyt tänään mitään, en ansaitse ruokaa. Ja siellä jotkut kommentoi ''hyvä! Sä pystyt siihen! Älä nyt vain sitten ratkea syömään kun noin hyvin menee! Tsemii!''. Ja minä huudan mielessäni WHAT THE F***?! Joo-o, tosi paljon vaan tsemii siihen että aiheutatte vanhemmillenne, sukulaisillenne ja kavereillenne harmaita hiuksia ja ihan hirvittävää huolta joiden takia he itkevät itsensä uneen ja ei pysty elämään heidän elämäänsä rauhassa, tsemii lanugo karvoitukseen, tsemii kaikkiin niihin sairauksiin joihin voitte sairaustua esim osteoporoosi josta ei voi parantua, tsemii siis ihan oikeesti kaikkeen tuohon helvettiin. Rajua tekstiä, elkää kukaan suuttuko. Ei sairauteen mitään voi, muttakun suutun niille jotka oikeen hakemalla hakee anoreksiaa...

Okei, minäkin tunnen syyllisyyttä aina kun syön jotain, ellei kyseessä ole hedelmä tai salaatti, mutta jos syön vaikka leivän niin ajattelen aina että olisin voinut jättää sen juuston ja rasvan pois ja syödä se leipä kuivilteen, tai en ollenkaan. Mutta mielummin minä syön kuin aiheutan vanhemmille ja kavereille ihan kamalaa tuskaista huolta, etteivät ne menetä hiuksiian huolesta. Mielummin syön kuin annan mennä itseni siihen pisteeseen että kohta selässäni tai kasvoissani kasvaa lanugo-karvoitusta, mitä tulee kun en syö tarpeeksi. (sitä ei koskaan kukaan ota huomioon, heistä tulee karvaisia, heillä on vain mielessä laihuus ja luut, mutta niistä tulee karvaisia!)

Joten antakaa minun kysyä nytten. Miksi ansaitsette olla syömättä? Mä en ymmärrä!