Oloja

En ole taas kirjoitellut vähään aikaan, mutta se johtui ihan siitä kun en tykkää kirjoittaa postauksia kännykällä ja lisäksi mulla ei ole ollut aihetta mistä kirjoittaa. Mä en tiedä mitä tekisin tämän blogin suhteen. En halua poistaa tätä, mutta silti musta tuntuu etten saa tänne mitään hyvää ja hyödyllistä juttua. Ja musta tuntuu että olen kirjoittanut tänne aina kun mulla on ollut paska olo, ja enää ei ole, niin usein.

En ole lukenut muiden blogeja varmaan kahteen kuukauteen, ja tässä kun niitä luin, ja join paljon paljon paljon kahvia, mä tajusin jotain. 

Ennen sellaiset blogit joissa koko ajan valitettiin paskaa oloo ja sitä kuinka haluaa laihtua ja painaa 15 kiloa, siellä neuvottiin kuinka oksentaa ja anonyymit tai muut tyypit kommentoi : 

''Hyvä että oksensit sen puolikkaan omenan pois, mieti mitä se olis tehnyt sun reisille!''

tai...

 ''Sä pystyt siihen, kyllä pystyt oleen syömättä niin kauan että kuolet, tsemii rakkauspakkaus!''.

Ennen tollasseet on thinspannut mua, ja otin kaiken neuvon irti, se oli paha jos söin rusinan, heti piti kuluttaa kaikki kalorit ja helvetinkuustoista kaikki oli perseestä.

En ymmärrä kuinka jotkut voi tsempata laihduttaan siihen kuntoon että joutuu sairaalaan, tai tsempata siihen että oksentaa kaikki mitä syö. Sairasta! Tai no anteeksi, se on niiden sairauksien syytä, ei silloin ajattele terveellisesti. 

En ole itsekkään terve, mutta sinne päin menossa. Mulla on niin mahtavia ihmisiä lähelläni, että en enää edes ajattele satuttavani itseäni. Koska oon tajunnut että kun satutan itseeni, niin se on kuin muille potku munille. Potku munille saappaalla jossa on pitkiä piikkejä. 

Mutta niin...ei mulla muuta. Blogimaailmassa tosi hiljaista.