Nyt meni liian pitkälle

Mä ajattelen ja suunnittelen asiat liian pitkälle. Ja sitten masennun kun se mitä ajattelin ja suunnittelin ei toteudu. Tällä hetkellä ajattelen tulevaa viikonloppua. Olen kutsunut kavereita meille istumaan iltaa.

Ja näin olen sen suunnitellut:
Menen töihin, pääsen töistä. Käyn suihkussa, siivoan vähän kämppää kuntoon. Kaverit tulee illalla, leivon jotain hyvää esim pullaa. Kaverit istuu sohvalla tai keittiössä samalla kun mä häärään. Kuunnellaan hyvää musiikkia, ollaan kaikki koossa, hörpitään juomia, ja kaikilla on hauskaa. Ilta jatkuu myöhään, ehkä mennään jonnekkin keskustaan tai pubiin istuskelemaan. Sitten kaikkia alkaa väsyttää ja mennään kaikki omiin kotiimme. Hyvä ilta.

Mutta miten se päivä menee kuitenkin 95% mahdollisuudella:
Menen töihin, pääsen töistä, paska päivä töissä oon liian väsynyt siivotakseni. Mutta ei se haittaa koska suurin osa kavereista ilmottaa ettei tule tai jättää ilmottamatta eikä silti tule. Illalla vielä olen yksin, olen juonut jo yksikseni sen verran että alkaa vituttamaan. Kuuntelen musiikkia ja leivon jotain. Ehkä pari kaveria tulee vielä illemmalla. Kuunnellaan jotain musiikkia pari tuntia ja kaverit lähtee pois. Olen yksin, kännissä, syön leipomaani jotakin niin kauan kunnes oksettaa, ja menen nukkumaan.

Aina sanotaan ettei kuuluisi ajatella sitä pahinta ensimmäisenä. Muttakun mulle on aina tapahtunut se pahin ensin, ja olen aina joutunut pettymään. Ei mulle tulisi edes mieleenkään ajatella ensin hyviä asioita, ainakaan tosissaan. Mutta elän tässä mun pienessä haavekuplassa ja toivoisin että joskus asiat menisi niinkuin olisi kiva mennä.