Nää viimeset päivät on ollut tosi sekavia, itkua itkun perään, oon ollut iloinenkin välillä. Sain kutsun psykiatriselle, sinne siis äidin kanssa joku päivä. Työssäoppiminen vie kaikki mehut, päivien jälkeen tyyliin vain nukun, herään illalla, otan melatoniinin ja nukahdan uudelleen. Päivästä toiseen. Taistelen ruoan kanssa, eilen taas oksensin ja suutuin niin paljon itselleni että melkein taas viiltelin. Mutta koska vanhat arvet aukesi ja veri lensi niin en tehnyt uusia jälkiä.
Elän jatkuvassa ahdistuksessa koska pelkään että kaikki hylkää mut.
Voimia valtavasti <3 !!!
VastaaPoista