290.

Tässä kun olen viikon putkeen juoksennellut ympäri kaupunkia etsien ryyppyseuraa ja ollut kännissä melkein joka päivä, niin tämä päivä. Ah.
Ei tippaakaan alholia, yksin kotona, vain minä ja netflix missä pyörii lempisarjani. Oma sänky ja hiljainen talo. Aikasemmin yritin saada joihinkin yhteyttä ja harkitsin jo toiselle puolelle kaupunkia menemistä jotta pääsisin taas känniin. Mutta sitten laitoin elokuvan pyörimään, veli tuli käymään ja puhuttiin paskaa, ja kun veli lähti niin seuraava elokuva pyörimään. Normaalisti yksin ollessani joisin itseni känniin (mulla olisikin viinaa ja olutta) ja istuisin surkean oloisena sängyssä.
Normaalisti myös söisin jääkaapin sisällön tyhjäksi ja oksentelisin, mutta tänään en. Aika fine juttu.

Mutta silti jokin vaivaa, tunnen itseni tyhjäksi ja yksinäiseksi. Koko ajan.