vajoaminen

Mä vajoon vaa syvemmälle.
Tänää olen syönyt töissä muutaman keksin töissä ja kotona kaksi pussia nuudelia. Olen jälleen luovuttanut sieluni ja kehoni Eddielle.
Mulla ei oo mitään rotia missään. Heilun missä heilun, teen mitä teen, asioiden pitäis hävettää normaaleja ihmisiä, mutta mä ajattelen vain että ihan sama. Antaa ihmisten käyttää mua hyväks ja talloo mua, ei kiinnosta.
Juon nykyää joka päivä, töihinkin menen vaikka olen aamu 3 saakka juonut monen monta kaljaa.
Oon suututtanu mun yhden parhaimmista kavereista koska sanoin sille jotain tosi pahaa kännissä. Itse en muista mitään. Mulla ei oo rahaa. Maksoin tänään vuokrani ja katsoin tilille jäänyttä rahan määrää. Hyvä puoli on se ettei oo varaa ruokaan eli voin laihtua ja kuihtua rauhassa.
Tukia en saa, koaka en ymmärrä sossu ja kela-asioista mitään. Olen tyhmä.
Tänään tosissani pyörittelin sormissani partaterää, vein sitä hellästi ranteellani ettei jääny siis mitään jälkeäkään.
Mutta oon päättäny kuolla vasta 27 vuotiaana. Se on paras ikä kuolla.