Mä en voi ymmärtää kuinka omasta ulkonäöstä voi tulla näin kamalat paineet. Se on vaan sitä kun katselee muita ja arvostelee itseään ja kaikkee. Dysmorfinen ruumiinkuvahäiriö, jos joku ei tiedä niin se on nimensä mukaan häiriö, kun näkee itsensä ihan erilaisena kuin oikeasti on, negatiivisesti, ja yleensä on jokin tietty ruumiinosa johon ei ole tyytyväinen vaikka se olisi kaikkien muiden mielestä kaunis.
Mä nään koko itseni täysin väärin. Iso maha isolla pelastusrenkaalla, jättimäiset hankaavat reidet, hyllyvät käsivarret, ruma punainen possunaama jne jne...joko jokin on liian pientä tai liian isoa. Ei mikään ole ok.
Mä en voi olla katsomatta peiliin kun sellaisen ohi menen, ja koskaan en sano mielessäni "vau tää toppi sopii hyvin", vaan jotenkin jo itsestään sanon että hyi kun se korostaa mahamakkaroitani.
Ihmisen mieli on jännittävä ja niitä kun on miljoonia, että ottaa nyt niistä sit selvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti