Näin unta että isä kuoli. En muista mikä syy oli, mutta sain kuulla sen bussissa kun olin menoss kouluun. Sain tekstiviestin. Kun olin lukenut sen nii painoin stop-nappulaa, mutta se ei toiminut. Kysyin edessä olevalta henkilöltä että voisiko hän mennä sanomaan kuskille että mun pitää jäädä pois bussista, mutta se edessä oleva olikin joku tuttuni ja se nousi ja kysyi onko kaikki hyvin. Sanoin värisevällä äänellä että vähän vaa ahdistaa. Bussi ku ei pysähtynyt, nii silloin mulla petti maltti, ja aloin huutaan ja itkeen bussissa että mun isäni just kuoli ja haluan pois. Sitten kun pääsin bussista ja se tuttuni jäi samalla myös pois, niin aloin itkeen kovempaa. Se tuttu otti mut syleilyyn ja samalla vaa itkin että haluan isän luokse. Heräsin siihen ku itkin oikeesti ja kyyneleitä vaa vieri poskee pitkin.
Toisessa unessa äitini lukini mun päiväkirjoja ja mä suutuin niin paljon ettei edes sanotuksi saa. Koska äiti oikeassakin elämässä tietää että se mitä kirjoitan kirjoihin, pysyy myös siellä kuolemaani asti ja jos kukaa lähestyykään niitä nii en epäröi satuttaa. Ja niinhän siinä kävi. Äiti tuli mun luokse mun kirja kädessä ja kysyi onko tää totta, kun siellä luki että haluan kuolla ja vihaan elämää. Taas aloin itkeen ja huutaan niin paljon kun kurkusta lähti ja heitin äitiä kaikilla maailman tavaroilla mitä käteeni sain, jopa saksillaki. Sitten mä kävin sen kimppuun, tai yritin, mutta veljeni tuli väliin ja piti mua kiinni kun olin kuin raivotautinen apina. Sitten valehtelin että oon rauhoittunut ja veljeni päästi irti. Mutta mä meninkin äidin luo taas ja yritin tukehduttaa sen tyynyllä. Mä vaan huusin äidille "kuole saatanan paska kuole vihaan sua". Ja heräsin herätyskelloon...
Unet oli ahdistavia koska en usko että isä enää kauheen kauaa meidän keskuudessa oo, ja sen takia koska äiti olisi viimeinen ihminen jota satuttaisin tai uhkailisin. Hyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti