Oon alkanut taas miettiin että onko musta mitään hyötyy? Mä en keksi mitää asiaa, että olisin hyödyksi jossain jollekkin. Eli mitä se haittais jos mua ei olis? Ei mitää. Vanhemmilla olisi vielä yksi lapsi jäljellä, josta on enemmän hyötyä kuin minusta, mä vaan tuhlaan vanhempien rahoja kun en edes kesätöitä viitsinyt etsiä enkä muutenkaa saa rahaa mistään. Kavereilla olisi kavereita, ei minusta oo mitää hyötyä heillekkää. Mähän se aina olen jona lannistaa tunnelman ja sit kaikki menee perseelleen. Se outolintu joka ei hymyile, ei osaa nauraa, ei osaa vitsailla, on paska musiikkimaku, ei keksi mitään sanottavaa. Joskus kavereilla menee aika siihen että sais mut hymyilemää! Tulee meinaa vähän huono omatunto kun muut yrittää pitää hauskaa ja meitsi on omissa maailmoissa kyrpä otsassa.
Tuleeks tästäki kesästä sellanen että yks päivä herään ja huomaan että mulla on pari viiltoo siellä sun täällä ja vyö kaulan ympärillä. Njää, ehkä tänä vuonna huomaan herääväni talon katolta. Jokin painava esine jalassa järven laiturilla. Läheisen junaradan vieressä leikkimässä.
Kauheita ajatuksia.
Mutta joskus vaan tuntuu että oon enemmän haitaksi kaikille. Tai ei tunnu. Tiedän.
Kutsukaa vaan säälittäväks huomiohuora kakaraksi.
Sanoillakin pystyy saada näkyviä jälkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti