En tiedä mitä tunteita sana paasto minussa oikeen herättää. Toisaalta se antaa kuvan että olisi laiska laihduttaan että ei jaksa syödä kunnolla ja liikkua, vaan valitsee helpoimman tien. Mutta toisaalta se myös houkuttelis koska siitä on kuullu hyvääkin. Esim makean ja suolaisen himo katoaa, ja tottakai mahalaukku kutistuu niin ettei enää ahmisi kamalasti.
Itse haluaisin kokeilla ns pätkäpaastoa, eli söisin vain yhden kerran päivässä, ja se olisi mun kohdalla päivällinen, noin 14-16.00 aikoihin.
Mutta yksi syy miksen alkaisi tähän paasto hommelliin, on se että kaverit ja perhe alkais varmaan kiljuu että mitä vittua mä teen, yritänkö laihduttaa ja menee sekasin, etenkin äiti ja isä. Mutta mun mielestä se mitä teen on oma asia, olenhan mä tähänkin asti tajunnut jos oon mennyt sairaaksi. Ysillä nimenomaan itse menin terkan puheille ja pyysin apua kun syöminen alkoi olemaan haasteellista. Ja tajusin kans kun bulimiaa alko esiintyy useemmin että taas pitää mennä pyytään apua.
Että niin...tälläisiä ajatuksia tähän iltaan. Onko joillakin kokemusta paastosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti