Täynnä vihaa.

Mä olen niin täynnä vihaa, surua ja raivoa. Oon niin kyrpä otsassa että oon vaa itkenyt, repiny hiuksia päästäni, hakannut ja raapinut itteeni, paiskonut ovia ja kaikkee. Ja tällä kertaa kaikki sen takia koska vihaan yhtä ihmistä niin paljon. Ihminen sattuu olemaan veljeni. Ja tää on iha hirvee sanoo koska jotkut on oikeesti läheisii veljiensä kaa tai jotai muuta vastaavaa, mutta mitä mä toivon veljelleni on se että se häviäisi mun elämästä. Mä en tahdo tuntee sitä, mä en halua nähdä sitä, mua inhottaa hengittää samaa ilmaa ja käyttää yhteisiä tiloja kotona sen kanssa. Mä en voi sietää sitä! Ja tää on inhottavaa ku kaverit aina sanoo että oi kun mulla on nii huippu ja mukava veli, mutta kun ei ne tiedä millainen se on ku ollaan kaksin kotona. Siis ku se räjähtää iha mistä asiasta vaa, ja se on pelottavaa.

Tää on iha hirveetä sanoo mut kunpa se kuolis. Tai ei sen tartte kuolla. Häipyis mun elämästä kokonaa!