Kaikilla on varmasti unelmia, enemmän tai vähemmän. Sanon että unelmia saa olla ja niitä saa koittaa toteuttaa, mutta se on perseestä että kun on jokin unelma/haave, joka oikeesti on idioottimainen, niin silti kaikki on sillee "voi kun kiva haave, eikun vaa toteuttaa sitä!". Miksei ihmiset sano suoraa että koko suunnitelmahaave on typerä, ja se ei voi onnistua. Sitä ei sanota koska ei haluta loukata muita.
Sama asia kun joku kokeilee jotain vaatetta, ja kysyy makutuomarilta että miltä näyttää, niin sanotaan että vau hieno. Vaikka oikeesti näyttäis joltain likaselta katuhuoralta tai sitten vaan tyhmältä. Musta ainakin tuntuu että kun kokeilen vaatteita ja kysyn vaikka perheeltä mielipidettä, niin aina ne sanoo että näytän hyvältä, vaikka tosiasiassa mulla on ylikiree paita ja aluspöksyt pilkottaa housujen läpi, ja tiedostan sen ite mut silti kaikki sanoo että näytän hyvältä. Don't fucking kidding me... tuntuu et vaikka pukeutuisin perunasäkkiin ja kietoutuisin vessapaperiin ja meikkaisin naaman mustaks, nii silti kehutaan. Ja vaikka lihoisin 250 kiloiseks, niin siltikin mulle sanottais varmaa että näytän laihalta. Kun olin pienenä oikeasti lihava, niin äiti aina sano et oon vaa isoluinen enkä lihava.
Ja tuollainen valehtelu ärsyttää siksi koska koko ajan mulla lisääntyy epävarmuus enkä voi kohta luottaa keheenkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti