Esimerkki tapaus tämänpäiväisestä; eräs poika(tai mies?) tuli pummaamaan tupakkaa, ja olin juuri sytyttänyt viimeisen röökin. Sanoin siinä ylidramaattisesti "voi ei, tää oli viimenen!" ja jo siinä vaiheessa halusin vajota maan alle. Hän siitä sitten lähti ja mä huusin, siis hihkasin sen pojan perään "anteeksi!". Hän huusi mulle takaisin että "ei se mitään!". Jatkoin matkaa ja olisin halunnut jokasella askeleella vajota enemmän maan alle. Aloin miettii että miksi mun piti pyytää anteeksi siitä, että poltin viimeisen savukkeen, en mä tiennyt että multa tullaan pummaamaan yhtäkään.
Mua ärsyttää kun pyydän aina anteeksi kaikkee. Ja uskon että muitakin ärsyttää. Jos joku syyttäisi mua siitä että itämeri on saastunein meri, niin pyytäisin siitäkin anteeksi. Auttakaa ihmistä pulasta, ja kertokaa onko tämä marttyyria? Koska en vieläkään tiedä minkälainen ihminen on marttyyri, ja mietin olenko sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti