kiirettä pittää

Kauheeta kiire ollut koko ajan. Ja kun oon päässyt kiireestä irti, niin sitten oon vaan nukkunut. Koko kuukauden on ollut niin paljon kaikkee että apua. On ollut tatuointiaikaa, kokeita, koulutehtäviä, työn etsimistä ja niiden papereiden kanssa sekoilua, joululahjojen ostoa ja lista jatkuu. Huomenna aloitan itse joululomani (en mene perjantaina joulujuhliin kouluun, vaikka pitäisikin...) ja aion nukkua perjantaina pitkään koska silloin kaverini pitävät pikkujoulut ja pitää valvoa.

Mun on pakko sanoo että oon kyllä melkein asunut niillä kavereilla viikonloput. Se on kuin toinen koti ja mä olen erolapsi ja menen viikonloppuisin toiseen kotiin. Mutta mä tykkään tästä konseptista.

Mulla on niin hyvä olla siellä omana itsenäni. Se on just sellanen paikka että voin olla siellä niin paskasen näkönen, niinkuin omassa kodissakin, ei tarvi hienostella eikä mitään. Sitä en ole vielä kyllä kokeillut että menen jääkaapille ja alan vaan tekeen ruokaa, kysymättä siis lupaa. Mutta vanhemmat on opettanut ettei toisten jääkaapille eikä muuallekkaan kaapeille mennä ilmam lupaa kun ollaan vieraiden luona. Enkä kyllä noin tekisi paitsi jos olen kuolemassa nälkään ja jostain syystä kumpaakaan kaveria ei näkyisi heidän omassa kämpässään. 

Yksi ikävä juttu mikä painaa mun pikku mieltäni, on se että kun joulu tulee. Se tietää vaarin haudalle menemistä. Alan itkee kun ajattelenkin sitä. Vaari oli mulle rakas ja haluisin sanoo sille paremmat hyvästit. Aina kun me mennään sinne hautausmaalle, niin alan jo portilla ulvomaan. Sitten äiti menee viemään kukat hänen ystävänsä haudalle, hän alkaa itkeen. Mä alan itkeen koska nään äidin itkevän. Okei lopetan nyt tästä aiheesta kirjoittamisen koska itku pääsi valloilleen. 

Moido!