Inspiraatio, missä olet?

Anteeksi, en ole vain yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa mistään. Mua on liikaa ärsyttänyt kaikki pienetkin asiat ja oon ollut koko ajan ilkeellä ja väsyneellä päällä. Onneksi tää viikko on viimeinen töissä, eikä enää koskaan sinne tarvitse mennä. Siis mua alkoi tänään niin paljon suoraan sanottuna vituttamaan töissä, että nousin vain pöydän ääreltä sanomatta mitään, menin kaapilleni, kaivoin röökiaskin ja painuin sauhuille. Oon ollut tähän asti reipas ja ollut koko työpäivän polttamatta, mutta tänään...

Mutta on ollut erikoistakin. Pääsin kailottamaan tulipaloa ja juoksemaan tulta karkuun pyjamassa. Meidän pihassa siis oli oikea kunnon tulipalo, oli monta paloautoo ja kaikenmaailman piipa-autoja. Sydän kyllä hypähti kurkkuun ja hyihyihyi, ei enää tulipaloja, kiitos. 

Ja mua ahdistaa. Koska en tiedä painoani, mulla ei ole ollut mahdollisuutta käydä vaa'alla pitkään aikaan. Peili näyttää ja kieroutunut mieli kertoo että olisin lihonut. Liikaa. Toisaalta en uskalla edes käydä vaa'alla. Entä jos olen oikeesti lihonut ihan kamalasti? Sitten totuus iskee arkaan paikkaan ja masentuisin. Haluan nähdä painoni, mutta toisaalta en halua. 

Tiedän mitä teen. En käy vaa'alla, ennen kuin tiedän että olen laihtunut, ja käyn myös vaa'alla vasta kun oon itsekkin vähän iloisemmalla päällä eikä ole univelkaa ja väsymystä näin paljon. Eli varmaan joskus kesälomalla. Eiks nii?