"Sun tyttö pitää oikeesti alkaa syömään"
"Oot niin luikku"
"Huomenna sitten syöt!"
"Sä kulutat niin paljon töissä että tarviit enemmän ruokaa"
"Muista syödä"
Toi viimeinen on tyhmin lause mitä tiedän. Ajattelen syömistä ja ruokaa 24/7, joten en ihan hevillä unohda..
Se ei ole mun vika että syön aina kun se on jossain muualla eikä se näe mun vetävän napaani 2 saarioisten tonnikalapizzaa peräkanaa ja siihen vielä mahdollisesti jotain muuta. Miksei äiti voi suhtautua kuin isä. Isä vaan kysyy "ooksä syönyt mitään tänää?" ja se luottaa ja uskoo muhun kun sanon että kyllä.
Ja tilannepäivitys. Tulin kotiin tänään joskus puoli yhden aikaan, ja koska olin yksin kotona, ajattelin ihan huvikseni katsoo painoni koska en ollut vielä syönyt tai juonut mitään. En jaksanut riisua toppia ja kollareita, mutta silti paino näytti jo alle 47kg. Painan 46 pilkku jotain. Olen samaan aikaan järkyttynyt ja iloinen.
Että tälleen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti