maanantai 28. heinäkuuta 2014

Irti minusta

Anteeksi kun koko ajan valitan äidistäni, mutta ihan oikeasti! Mun tekis mieli huutaa sille että "älä koske muhun äläkä sekaannu mun syömisiini!". Voitteko uskoa kuinka ärsyttävää niinkin pieni asia on, että kun istun, niin se silittää mun selkää ja sanoo "hyi kun vaan luut tuntuu". Herrgyyde, jokasella näkyy/tuntuu selkäluut kun istuu kumarassa. Sama asia kuin vetäisi mahaa sisään niin paljo kun pystyy, näkyy kylkiluut, normaalipainoisillakin! En nyt sano et kaikilla mutta aika monella? 

"Oletko sä syönyt?".  Tekis mieli sanoa olen ja ihan liikaa!
"Sä se vaan jaksat kuntoilla". Haluisin vastata nokun mun on tavallaan pakko.

Tiedän, se on vain huolissaan. Mutta liika on liikaa. Ei tässä mun mielestä ole mitään huolestuttaa. En laihdu, joten... Don't worry.

4 kommenttia:

  1. Ihan hyvä et saat sen purettua ees tänne. Ja tiedän tunteen kun kysellään koko ajan syömisistä ja liikkumisista.... *voimahali* ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogi on hyvä paikka kirjoitella ja purkaa tunteitaan, kun ei voi ääneen sanoa niin onneksi voi kirjoittaa:)

      Poista
  2. Sun äitis vain rakastaa sua ja varmasti huomaa sun laihtuneen :/ tiedän tuon tunteen ja en osaa nyt muuta kuin antaa kauko-halauksen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 tiedän että sitä huolestuttaa, muttakun ähhh.. Ei voi mitään, antaa sen höösätä.

      Poista