Raflassa

Lauantaina tein sen. Kolme viikkoa stressasin ja elin pienehkössä ahdistuksessa, odotin lauantaita. Menin syömään ulos, ravintolaan, ruokaa. Se ei kyllä mennyt niinkuin piti, perheen kanssa ravintolassa pitäisi olla kivaa ja kaikki juttelee toisilleen. Minä istuin tuppisuuna koko ajan, odottaessa annosta tuijotin vain pöytää. Ja kun annos tuli niin mun kädet alko täriseen ihan hulluna, yritin rauhotella itseäni ja jostain kumman syystä aloin järjesteleen sitä mun annosta, ranskalaiset sivuun järjestykseen ja erotin kasvispihvin muista, raavin salaatin erikseen. Otin haarukan ja aloin metsästään pienimpiä ranskalaisia, ne oli niin suolaisia hyi. Otin salaattia mutta siinä oli jotain ihme kastiketta mikä ei ollut hyvää. Maistoin kasvispihviä, eipä siinäkään oltu suolaa yhtää säästelty. Porukat kyseli välillä onko mulla kaikki hyvin kun näytin kuulemma huonovointiselta ja siltä että alan itkemään. Tiedän että näytin nirsolta idiootilta kun tökin ja tutkin sitä annosta ja näykin vain pikku palasia. Loppujen lopuks en syönyt paljon mitään siitä, mutta tulin kyllä tosi täyteen ja mua ahdistikin kotona kun piti lähteä kavereille että näytin kaameelta turvonneelta pallolta, mutta sekin meni ohitse. 

Mutta mä perhana tein sen! Perheen takia suostuin siihen. Ja nyt on hyvä tietää ettei raflaan tarvitse mennä taas pitkään aikaan.