Yhteisvoimin

Onko siitä muka viikko kun olen viimeksi kirjoittanut jotain? Minne tää aika menee!? Tässä on nyt niin paljon tapahtunut ja kuullut kaikkea, että kirjoitusjutut on jäänyt vain tekstiviesteihin saakka. Tiedättekö kun ajattelee niin paljon että alkaa päätä särkeen? Mulla on koko viikon ollut sellanen fiilis. 

Mutta yksi asia on ollut mielessäni paljon ja mikä koskettaa mua. Kun luen jotain muita syömishäiriöblogeja tai jotain sairausblogeja, ja kun joku kirjoittaa "en tiedä kestänkö tätä" tai muuta vastaavaa, niin lähes aina joku on laittanut kommenttiin "voimia" tai muuta sellaista. Ja se mua koskettaa koska kukaan ei ole yksin, ja se kuinka vilpittömästi jotkut osaa kirjoittaa sen kuinka he tosissaan toivovat jonkun parasta, jotta muut paranisivat ja voisivat edes vähän paremmin. Kerron rehellisesti etten kuulu näihin jotka kommentoivat muille, mutta ei se tee musta pahaa ihmistä. Toivon silti vain hyvää muille. Ja mä oon vilpittömästi kiitollinen siitä kun/jos mulle toivotetaan onnea, tsemejä jne. Tälläinen pieni kommenttijuttu saa mut välillä ajatteleen ettei maailma ehkä olekaan pullollaan pelkkiä kusipäitä.