Mistä edes alottaisi

Kahden päivän ryyppyputki johon on sisältynyt kaikkea mitä en olisi uskonut että mä koen elämässäni. Nyt lepoa, kiitos. 

Mä vaan tuijotan tyhjää paperia, en tiiä tekiskö mieli kirjottaa koko paperi täyteen kuinka inhoan itseäni, vai piirtää jotenkin suttuisesti tunteeni. Mun pitäisi olla onnellinen, mutta en voi ymmärtää kuinka ulkonäkö voi vaikuttaa oloon näin radikaalisti. Siis olen ihan semi onnellinen henkisesti, mutta fyysisesti näytän kuolleelta, ja se vaikuttaa siten että tuntuu että kaikki on päin peetä. Iho on kamalassa kunnossa, kaikkialla kehossa, jaloista hiusrajaan. Todella kamalan näköinen tyyppi tuijottaa peilistä takaisin. Oon syönyt tässä pari päivää nyt niin surkeesti, kun on ollut nälkä niin olen vain mennyt tupakalle ja avannut uuden juoman. Sellaista pikku naposteltavaa vain välillä. Mutta kun vanhemmat oli poissa viikonlopun niin ajattelin että hitot antaa mennä. Tänä viikonloppuna ei ollut edes töitä, toisaalta se harmittaa koska lisäraha ei olisi pahaksi.

Huomenna on taas maanantai ja takaisin arkeen, ehkä tää tästä jotenkin menee parempaan suuntaan. Eikös asioilla olekin tapana parantua.