Må oon niin väsynyt, niin väsynyt. Vähän kaikkeen. Viikonloppuna olin ulkona kaverin kanssa, häntä piiritti kaikki komeat miehet ja keikutti lanteitaan minihameessaan ja kireässä topissa, ja vietteli kaikki siis. Minä istuin farkut ja ylisuuri huppari (kyllä, yökerhossa) pöydässä niiden komeiden miesten outojen kavereiden kanssa. "Sä oot tosi mielenkiintoisen oloinen, suhun olis kiva tutustua". Sama suomeksi: haluan vain sänkyyn jonkun ihan sama kenen kanssa jota ei tarvi enää koskaan nähä. Pakenin vähän väliä vessaan tai kävin antamaan sos-merkin kaverille. Aamuyöstä kotona kännisafkan syötyä, makoilen sängyssä ja purskahdan itkuun kahdesta syystä.
1. Miksi menin syömään... Mun piti saatana laihduttaa. Itseinhon määrää...
2. Miksi mä joudun oleen yksin. Oon kyllästynyt tähän rooliin.
Lisäksi oon väsynyt kun mulla on 6 päivää töitä viikossa. Yksi ainoa vapaapäivä viikossa. Eikä silloin kerkeä tai jaksa tehdä mitään! Tätä siihen asti kunnes joululoma alkaa, mutta viikonloppuisin työt jatkuu. Mun päätäni särkee nykyään päivittäin, niskat on ihan jumissa kun riehun sängyssä koska en saa edes unta, lihaksiin sattuu. Koskaan ei ole tuntunut näin vastenmieliseltä herätä aamuisin.
Oon väsynyt koska lupauksia rikotaan ja valehdellaan.
Ana ei valehtele, se ei jätä mua yksin. Se tekee musta laihan ja nätin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti