Eilen illalla kun sivelin rasvaa arvilleni, ihan kuin mun korvan vieressä joku miespuolinen olisi kuiskannut "hyvää yötä". Säikähdin sitä oikeasti, ja katselin ympärilleni ja huusin mitä, mutta porukat oli jo nukkumassa, eli he eivät sitä sanoneet. Sitten tajusin että Tom (naispuolinen Ana) sanoi sen. Jatkoin arpien rasvaamista ja kuiskasin takaisin hyvää yötä. Sitten luin vähän aikaa kirjaa ja menin nukkumaan. Mulla oli silmät kiinni ja säikähdin taas siihen kun ihan kuin joku olisi repäissyt mua hiuksista ja käsi lähesty mun silmiä, ikään kuin sulkeakseen ne. Käännyin kyljelleni ja painoin tyynyn pääni päälle. Onneksi viimein nukahdin.
Tänä aamuna kun menin töihin, niin mut käännytettiin takaisin kotiin. Ja kun bussissa istuin, lisäkseni siellä oli vain pari vanhusta edessä, mä menin taakse. Aloin itkee. Itkin bussissa. Ei mitään huutoitkuu, sellasta hiljasta nyyhkytystä ja pari kyyneltä valu. Mä en jaksa. Kuivasin naaman ja otin perusilmeeni kun astuin ulos, ja kotona menin suoraan takaisin sänkyyni.
Tuntuu kauheen vaikeelta kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti