1012015

Mulla ei ole muuta luvattavaa kuin että laihdun 45 kiloon.

Älkää muuten tehkö samaa virhettä kuin minä tuossa pari päivää sitten. Valitin äidille että olen lihonut. Tää alkoi tottakai kyselee painoani, kerroin totuuden, ja hänen mielestään olen vieläkin liian laiha. Mun teki mieli kiljua. Ja tottakai hän on alkanut tarkkailee vielä enemmän mitä ja milloin syön,  mutta kuten taitava narkkari, meikäkin osaa piilottaa todisteet.

Viime yönä kun pääsin kotiin joskus ehkä puoli viiden jälkeen, mulla oli karmee nälkä. En ollut syönyt koko päivänä muutakuin pari suklaata ja vähän sipsiä, ja muuten elin alkoholin tuomalla energialla. Söin siis joskus aamu viideltä kulhollisen sipsiä ja valkosipulidippiä. Eli se syöminen oli jo tätä päivää, eli en saa syödä tänää enää mitää koska niistä sipseistä ja dipistä tuli varmaan koko päivän kalorit. Tein kyllä ruokaa äidin silmien alla, otin lautasellisen, menin omaa huoneeseen, mutta ruoat joutu roskikseen. Pidän periaatteistani kiinni.

Ja tässä parin päivän päästä kun pääsen puhumaan terkkarille ongelmista, niin äiti haluisi että puhun mun syömisestä ja että mulla on ehkä anoreksia uudelleen. Sanoin että ookoo, puhun, mutta enhän mä nyt oikeasti ruokasuhteestani ala puhumaan kun en näe itse mitään ongelmaa ja mulla on vakavempiakin ongelmia.

Okei, ehkä mulla on pieni päähänpinttymä laihduttamisesta...