Vuoristorataa

Nää mun mielialat on ollut kyllä sellasta sekasortoo että meinaa paniikki nousta että mä sekoon. Mutta kaiken sen keskellä yritän muistaa että tää kestää vain viikosta pariin, että mun keho tottuu lääkkeisiin. Otetaanpa esimerkki vuoristoradasta:

Tiistaina: 

"Ei vittujen vittu, mä en täällä istu enää kahta minuuttia kauempaa, haistakaa kaikki paska ja jättäkää mut rauhaa!"

Keskiviikko:

"Huono olo, väsyttää, ihan kuin olisi pöllyssä, naurattaa kaikki."

Torstai:

Itken tyttöjen pukuhuoneen vessassa ilman mitään syytä, eikä mitää pikku nyyhkytystä vaan sellaista että varmasti kuuluu viimeiseenkin kerrokseen. Vieläkin huono olo ja väsyttää. 

Perjantai:

En pysy paikoillani. Puhun ja höpisen koko ajan, pysyn liikkeessä, en ole missään vaiheessa surullinenkaan, koko ajan vain piti juosta kaikkialle. Rauhotuin vasta kun otin unipillerini. 

Mitäköhän tänään?