Bones..

Kun kaikki muut sanovat että luut on karmaisevia ja rumia, mä henkäisen syvään ja unelmoin niistä. Että ne näkyisivät vielä paremmin. Aina kun mulle sanotaan jotain 'syötkö sä edes mitään?' tai jotain muuta kommenttia viitaten laihuuteen, se antaa mulle voimaa. Tykkään just nyt tästä tunteesta kun maha kurnii ja lihakset on kipeinä (kiitos työpaikan). Tuijotan peiliin ja näen ruman tytön. Voin olla pienempi.
Mä haluan olla kalpea, vitivalkoinen, haluan olla laihempi.

Tilannekatsaus silti todellisuuteen. Olen alkanut päivittäin saamaan kohtauksia. Itken hysteerisesti ja keinun sikiöasennossa lattialla tai sängyssä, revin hiuksia ja raavin kehoani. Pelkään että joudun psykoosiin tai johonkin muuhun vastaavaan tilaan.

Ei se mitään, jos jotain tulee tapahtumaan, niin onneksi olen yksin. Silloin en satuta ketään, ainakaan fyysisesti.