Nykyään musta ei uskois että oon ollut kamala manga/anime/japani friikki. Kaikki oli kawaii, an cafe oli kawaii bändi, japanilainen tyyli oli kawaii. Nykyään vihaan japanilaista musiikkia, sitä tyyliä kun yritetään olla nii söpöjä ja näyttää animehahmoilta ja silmät meikataan ylisuuriksi jolloin näyttää enemmän ufolta ja pelottavalta, eikä se edes animee ole nähnykkää. Ja poseerataan suu pienessä mutrussa pää vinossa ja sormen on pakko olla jossain päin naamaa, yleensä poskessa. Ihmisten pitäis vaa tajuta ettei ihminen voi koskaan näyttää animehahmolta, ei nyt, eikä koskaan.
Mun lempparimangoja oli:
Ranma 1/2. Mulla oli lähes koko sarja!
Inuyasha. Mulla oli ne kaikki kirjat.
Tokyo mew mew. Hah lol.
Fullmetal alchemist. Täytyy myöntää että nyt mua surettaa kun myin tuon sarjan, se on ainoo jota voisin vielä lukea.
Onepiece. Cool.
Dragon ball z. Tätä me mun veljen kanssa katsottiin aina tv:stä, ja nyt sillä on tietokoneella 10 tuottaria tätä. Viimeks eilen katsottiin.
Mutta mä yhä rakastan japanilaisia leffoja. Esim:
Naapurini Totoro.
Liikkuva linna.
Kissojen valtakunta.
Henkien kätkemä.
Mä tykkään noista elokuvista siksi että niissä on käytetty niin paljon mielikuvitusta ja ihailen sitä kuinka hyvin kaikki on piirretty ja tehty. Noi ei oo liikaa sellasta kawaii tyhmää japanilaista.
Okei ei mulla muuta. Ajattelin kirjoittaa jotain muuta kuin pelkkää "oon perseestä yhhyy...".
Sayonara!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti