Tässä mä istun huoneeni lattialla pyjamassa ja itse tehdyissä villasukissa, ja mietin taas asioita. Katson kelloani jonka aika menee etanan vauhtia.
Ihana kelloni joka seisoo kirjaimellisesti maailman pienimmän tv:n päällä.
Eilen kun olin yksin kotona aloin ajattelee kaiken maailman asioita.
Eilen mietin juttuja elokuvista mitä ei koskaan tapahdu oikeessa elämässä. Mut ois silti kivaa jos tapahtuis.
1) Kotona masentuneena oleilen. Yhtäkkii ovikello soi ja meen avaamaan oven. Kaverit yllättää huutamalla ovella "nyt pidetään hauskaa!!" ja kidnappaa mukaansa, ajellaan jonnekkin rannalle ja kaikki nauraa ja on iloisia.
-Mut miten on tosielämässä? Kaverit laittaa yhteiskeskusteluun "mitä tehdään?" Ja kukaan ei vastaa tai sit sanotaan emt..
2) Taas frendien kanssa hengailua. Istutaan jollakin meistä iltaa, pelataan pelejä, kuunnellaan musiikkia ja ollaan kaikki yhdessä ja on hauskaa. Hihi ja haha, oi kun on niin mukavaa!
- Oikeassa elämässä? Istutaan iltaa, kaikki on eri huoneissa eli ei (isolla eellä EI) yhdessä oloa, jos ( ja KUN) jollakin on kyrpä otsassa nii se levittää paskaa oloa muillekkin jolloin kaikilla on kyrpä otsassa, ei mitään yhteistä musiikkia, ehei ja siis ei isolla eellä, joku laittaa kajareista musiikkia, nii jotkut ei tykkää ja taas ollaan erihuoneissa ja kaikissa eri huoneissa soitetaan eri musiikkia.
3) Joku tulee kahville kun on paska ja masentunut olo ja parantaa oloo pelkästään olemalla paikalla ja kuuntelemalla.
- Tosi elämässä? Otetaan viinaa ja muuta alkoholia, vedetään vitunmoiset perseet yksin, soitetaan angst musiikkia, ja ilta päättyy siihen kun nukahtaa omaan kyynellätäkköönsä. TAI katsoo telkkaria koio päivän ja nukkuu puolet ohjelmista ohi.
Miksei elämä oo kuin hauskaa komediaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti