Minun sh historiani

Eräs lukija ehdotti että kirjoittaisin mun syömishäiriö historiastani. Ja tämä oli hyvä ehdotus koska en ole itsekkään täysin varma milloin kaikki alkoi. Sen tiedän ettei se oli alkanut ns. ''normaalisti'' pahoista lapsuuden traumoista, lihavaksi haukkumisesta jne. Kaikki vain alkoi tyhjästä. Ja nyt kaivoin esiin kaikki mun päiväkirjani vuodesta 2010 lähtien, ja otin selvää milloin päässä vinksahti. VAROITUS! PITKÄ!

Ensimmäiset paino- ja liikuntamerkintäni ovat vuoden 2010 heti vuoden alusta tammikuulta, jolloin painoni on ollut jotain 59kg. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja painoni oli noussut lähemmäs 63kg. Ja sen muistan itsekin, että 9. luokalla, TETin aikaan huomasin että mitä vähemmän söin, sen enemmän laihduin. Ja tässä koko ajan on ollut vähän oksentelua mukana.

Tämä oli 26.10.2010

29.11.2010

Jos joku ei saa selvää niin tuossa lukee: '3 rkl muroja, n. 1 dl perunamuusia ja kanaa'. Ja siinä oli päivän ruoat.

Tuolloin aloin myös tulostaan ja leikkaan lehdistä thinspokuvia ja liimailin niitä päiväkirjoihini.

Ja kun vuosi vuosi 2010 vaihtui luvuksi 2011, painoni oli laskenut jo 52 kiloon. Eli olin laihtunut parissa kuukaudessa vähän yli 10 kiloa. 

Tuota jatkui ja jatkui, liikuntaa, ruokapäiväkirjaa ja thinspoa. Samalla näköjään mun mielenterveys alkoi myös reistaileen, koska kirjottelin päiväkirjani sivuja täyteen näinkin:

huom. olin 16-vuotias....häpeen....

Jossain vaiheessa kun olin päässyt jo alle 50 kilon, ja löysin itseni oksentamassa roskikseeni, tajusin kuinka sairaaseen maailmaan olen uppoamassa, ja lähetin parhaalle ystävälleni tekstiviestin ja kerroin tästä. Samalla kerroin äidille ja isälle, ja menin omasta tahdosta koulun terkalle puhumaan, ja siitä mut lähetettiin huhtikuussa TAYSiin. 

En muista hienoa termiä tälle, mutta siis jollekkin vissiin psykiatrille yms vastaavalle mut lähetettiin puhumaan ja keskustelemaan kerran viikossa. Oli kaiken maailman verikokeita, sydänääni juttuja ja kaikkia testejä! Ja kun TAYSin käynnit loppui, keskusteluni jatkui nuorisoneuvolassa. Ja samalla alkoi painoni tarkkailu. 

Kesä 2011 mulla meni periaatteessa vain ryypäten ja nuorisoneuvolassa ravaten kerran viikossa punnituksessa. Mulle sanottiin että mun piti lihoa kesän aikana 44 kilosta vähintään 50 kiloon, muuten joudun letkuihin. Aina kun oli punnitus, katsoin ensimmäisenä aamulla painoni, ja jos näytti esim. 44.5 kg, join vettä niin paljon että paino oli 45kg. Ja tuota jatkui koko kesä, enkä antanut painoni nousta sinne 50 kiloon. Ja kun oli loppupunnitus ja muut testit sairaalassa, mulle sanottiin että en joudukaan letkuihin, koska paino ei ole onneksi sentään laskenut. 

Ja olin vapaa. Ei ollut enään mitään käyntejä, koska olin ''terve''. Mutta löysinpäs tälläisen päiväkirjamerkinnän 4.9.2011:

Ja jos joku ei saa taaskaan selvää mun harakanvarpaista, niin tuossa lukee: 'Alan taas heittää ruokaa pois ja lisään liikuntaa. Lisäks viiltelin taas tänää ja oksensin ruokaa pois. Mullon taas rajut viiltelyjen jäljet käsissä ja reisissä ja kyljessä. MUN TÄYTYY PÄÄSTÄ 43 kiloon'. 

Tuohon aikaan olin jo oppinut melko hyvin oksentamaan jos olin syönyt liikaa. 

Tuolloin myös menin kahvilaan töihin, ja sain siellä syödä niin paljon munkkeja ja muuta kakkaa kuin napaani mahtu. Ja koska en ollut antanut itselleni lupaa syödä mitään pitkään aikaan, niin söin munkin. Ja toisen, ja kolmannen...Tusina keksiä, juustoleipää, donitseja.. Ja kun söin töissä niin paljon, ja lisäksi aloin saamaan ahmimiskohtauksia kotonakin, niin tästä lähti mun lähes jokapäiväinen oksentelu. Painoni oli noussut yli 50 kiloon, oksensin 3-5 kertaa viikossa. Aloin taas käymään jollain psykiatrilla tai jollain puhumassa mun oksentelusta, mutta mulla meni niin hermo siihen ämmään, koska ensinnäkin hänellä oli huono suomi, se ei tajunnut mitään mistä mä puhuin, ja hän jankutti aina siitä miksi lopetin koulun ja puhui mun asioistani vanhemmilleni vaikka sanoin etten tahdo että he tietävät. Kaksi kuukautta jaksoin katsoa sen rumaa pärstää ja huulipunan tahrimia hampaita, mutta sitten lähdin sieltä ovet paukkuen, enkä koskaan sen jälkeen ole käynyt missään puhumassa kellekkään. 

Vuosi 2012. Koko vuoden itseasiassa oksentelin, ja paino pysyi koko ajan siinä yli 50kg. Tästä vuodesta ei sen enempää.

Vuosi 2013. Melko samanlainen kuin 2012, mutta loppuvuodesta päätin lopettaa oksentelun ja se on siitä vähentynyt tosi, tosi, tosi paljon. 

Ja nyt ollaan tässä. Vieläkin taistellen.

Anteeksi hyvin pitkä postaus, mutta tarina ei ollutkaan mikään lyhyt. 

Ja olipas tylsä loppu, mutta näin se meni vain.