Itkeminen tuntuu joskus vaan niin hyvältä! En tiedä johtuuko tää itkeminen tästä jatkuvasta väsymyksestä, vai mistä lie. Mutta nyt tuli vaan fiilis kun halusin huutaa ja kirkuu ja vetää oikeen kunnon itkupotkuraivarit. Onneksi olen yksin tän viikonlopun. Toisaalta se johtui siitäkin kun muistelin aamuista vaa'alla käyntiä ja sen lukua, ja sitten tuijotin peiliin, ja tajusin kuinka ällöttävä olenkaan. Hassua kyllä, vihaan tällä hetkellä enemmän kasvojani kuin kroppaani, vaikka vihaankin tosi paljon sitäkin.
Mä en vaan kestä peilejä, ne on mun vihollisia, ne näyttää liian rehellisesti millainen oon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti