Oon niin erilainen

Katsoin eilen mielenkiintoisen dokumentin, se käsitteli jotain siihen liittyvää että ihmiset ovat erilaisia tai jotain. Yks poika halusi olla ruskea millä hinnalla hyvänsä, nainen halusi kroppansa täyteen tatuointeja, mies halusi hollywoodiin ja piti itseään täydellisenä ihmisolentona, ja sitten jotain feministejä jotka puolusti naisten karvaisuutta. 

Ja aloin tässä miettiin että kaikki on nykyään samannäkösiä. Ei voi enää tehdä mitään millä erottuisi joukosta. Kun mä olin nuorempi, oli kova juttu olla emo tai scene, sillä jo erottu joukosta. Kaikilta ei silloin löytynyt lävistyksiä tai tosi värikkäitä hiuksia, jos oli huulikoru ja hiustenpidennykset, oli heti scene/emo. Nyt joka toisella on lävistys ja sateenkaaren väriset hiustenpidennykset.

Tatuoinnit yhdistettiin joskus pahoihin ja kapinallisiin ihmisiin, siten erottui joukosta kenelle kannatti huudella ja kenelle ei. Nykyään joka toisella on myöskin tatuointi/tatuointeja. Minä mukaanlukien. 

No vaatteet näyttää aina samoilta kans. Tai siis ei nyt sentäs kaikki ole klooneja, mutta melkein. Ei ole enää erikoisia vaatteitakaan. 

Aloin miettii omaa tyyliäni. Nahkatakki, huppari, farkut, tennarit. Normaalikuteet. Lävistykset ja tatuoinnit. En ota kuvia tai koruja ihooni siksi että erottuisin joukosta, vaan siksi että olisi edes jotain mistä pidän itsestäni, eli itseni takia. Yritän peittää ihoani tatuoinneilla siksi etten tuijottaisi koko ajan ongelma-alueitani, vaan hienoja kuvia. Lävistykset naamaani etten tuijottaisi mun ongelmaihoani, vaan kivoja ja nättejä koruja. Ja jostain syystä haluaisin olla todella laiha (en sairaalakuntoinen siis) että sillä erottuisin joukosta. En osaa selittää asiaa, mutta näin on...