mitä vielä?

Jos saisin päättää mistä mun häiriöistä ja sairauksista haluaisin eroon niin se olisi ehdottomasti paniikkihäiriö. Voin olla anorektikko, voin olla bulimikko, voin välillä seota ja itkeä vain hysteerisesti ja repiä hiuksia ja kynsiä itseäni. Mutta paniikkihäiriöstä haluan eroon! Se on meinaan niin perseestä olla kaveriporukassa jossain tai vain bussissakin ja kun yhtäkkiä alkaa kädet tärisemään, jalat alkaa vapisemaan, kylmän nihkeä hiki nousee pintaan, hengitys tihenee ja välillä huomaa ettei hengitä ollenkaan ja pakokauhu valtaa mielen. Ja sitten kun kaikki luulee että joko teeskentelen ja haluan vain huomioo, tai sitten kaikki luulee että mökötän. Menin eilenkin ihan laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa mulle sanottiin "älä mökötä!". Kun mulle tulee paniikkikohtaus, mä yritän silloin etsiä pöydästä tai maasta jonkun pikkupisteen, esim. pikkukivi tai pöydällä lojuva esine, ja mä tuijotan sitä pistettä niin kauan kunnes keskityn vain siihen ja muu ulkopuolinen elämä pysähtyy. Siksi saatan näyttää vihaiselta, mököttävältä, itkuiselta ja tylsältä tyypiltä, ja pahinta on se että haluan näyttää samalta kuin muutkin paikan tyypit. Hymyilevä, iloinen, sosiaalinen ja mukana oleva. Paniikkihäiriö pilaa elämäni, ei syömishäiriöt.