Ihan hirveetä siis. Tää on aina tätä kun oon yksin, niin silloin myös olen yksin.
Sille on rajansa kun tykkää olla itsekseen, esim. koulun tai työpäivän jälkeen, kun ei ole ketään hölöttämässä ja kyselemässä vieressä. Ainakin minä olen sellainen, että kun koulun ja työpäivän jälkeen pääsen kotiin, heitän laukun huoneen nurkkaan ja haen jotain syötävää ja tuijotan seinää. Mutta samalla kun olen yksin, niin mietin liikaa. Ja kun mä mietin liikaa, alkaa masentaa, ja kun masentaa, alkaa itkettää. Tänäänkin töiden jälkeen kipaisin kaupassa, ja olin jo kaivelemassa avaimia laukusta, näin peilikuvani lasiovesta, alkoi jo kyyneleet valumaan. Ja kun pääsin kotiin aloin ihan huutoitkemään. Ajattelin vain "tältä mä vittu näytän joka päivä" Peilistä tuijottaa finninaamainen, leveäperseinen, läskiposkinen perhanan sika!
Tätä itseinhon määrää.
Ja kun lukee juttuja "itsevarma ja hymyilevä nainen on kaikkein kaunein!". Mä oon tuon vastakohta.
Mä en pysty edes kertomaan kuinka paljon vihaan ja kuvotan itseäni. Mut silti joku pikkuinen osa minussa ajattelee " ehkä joku päivä kelpaan kaikille tälläisenä kun oon". Mutta mun tapauksessa ihmeitä ei tapahdu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti