Kauhee kun tää hallitsee kaikkee. Kello kahteentoista mennessä olen syönyt jo 650 kcal. Sitten söin 8 palaa suklaata kun pääsin töistä, 360 kcal. Yhteensä 1010 kcal. Mikrossa pyörii päivällinen, ja kun kuuluu 'ding!' soitan äidille.
"Meetkö käymää kaupassa?"
"Joo tarviikko jotain?"
"Ei, päinvastoin, voi vittu. En saa, en saa."
"Mikä on?"
"Kahden mielen taistelu. Mä tavallaan tiiän että voisin syödä, mutta jos sä nyt sit käyt kaupassa ja oon ehtiny syömää ton ruoan, niin kuitenkin tuot jotain hyvää sieltä, ja tottakai alan ahmiin niitä, ja päivä päättyy mun valtavaan morkkikseen ja itken ja raivoon. Mä en saa!"
"Jos syöt puolet siitä sun ruoasta?"
"En voi ku menee koko astia mukana."
"Sitten et syö, kunhan oot muuten päivän aikana syöny."
"Juu oon. Enkä aio syödä tota. Äiti, miks tää on näin tyhmä asia mutta silti vaikuttaa muhun näin suuresti?"
"Tohon en pysty vastaa."
Mua ahdistaa. En tahdo syödä tänää enää mitää. En yhtää mitää! Miten niin yksinkertainen asia kuin ruoka, voi aiheuttaa näin suuren ahdistuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti