torstai 15. tammikuuta 2015

Alakuloinen

En osaa selittää tätä tunnetta. Oon niin maassa ettei mitään rajaa. Vajonnut pohjaan, itken koko ajan. Mulla on koko ajan kauheen yksinäinen olo, enkä tiedä mitä tekisin. Ajattelen koko ajan kuinka yksin oon, en ansaitse mitään, kukaan ei kaipaa mua, mitä ikinä sanon tai teen ei ketään kiinnosta ja kaikki on väärin. Ja mä pelkään että nää loputkin ihmiset jotka on mun ympärillä hylkää mut. Pelkään sitä niin että ajatuskin itkettää taas. Ajattelen koko ajan että ketään ei kiinnosta ennenkuin olen kuollut tai hyvin lähellä kuolemaa. Jos silloinkaan. 

Tosi sekavaa tekstiä. Sekavalta ihmiseltä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti